Nykyään vuosittain järjestettävät Turun messut koottiin yhteiseksi Turun kaupungin messutapahtumaksi ensimmäistä kertaa vuonna 1929. Turun kaupunki täytti 700 vuotta ja puitteiden piti olla sen mukaiset. Turkulainen arkkitehti Erik Bryggman ja Turkuun vuonna 1927 muuttanut kollega Alvar Aalto kokosivat voimansa ja lopputulos oli minkä tahansa ajan mittapuun mukaan suorastaan mykistävä.

Kyseessä oli aivan uuden ohjelman julistus. Aalto ja Bryggman suunnittelivat yhdessä funktionalistisen messualueen rakennuksineen ja asemakaavoineen, koko tapahtuman mainonnan kaupungissa sekä myös kansainvälisen markkinointimateriaalin.

Aallon rooli on tullut vuosien aikana selvästi esille, mutta jostain syystä Bryggman on jäänyt syyttä suotta vähemmälle huomiolle. Tämä modernismia edustanut parivaljakko suunnitteli Samppalinnan mäelle ja Urheilupuistoon visuaalisesti aivan ennennäkemättömät näyttelypuitteet 20-luvun lopun yritysmaailmalle. Koko komeudesta ja messualueen tilapäisrakennuksista ei ole tänä päivänä jäljellä valitettavasti enää oikeastaan mitään.

Aallon Turun vuodet olivat messujen aikaan vielä alussa, mutta hänen funktionalistisen kauden päätyönään pidetty Paimion parantola oli jo pitkälti suunnitteluasteella. Erik Bryggmanin upea klassistinen Atrium oli valmistunut jo vuonna 1927, mutta myös hänen työnsä alkoivat soljua kohti funktionalismia 20-luvun lopussa.

Bryggmanin fantastinen italialaistyylinen piazza valmistui 1930-luvun puolella, mutta saksalaisen modernin arkkitehtikoulukunnan vaikutus oli jo tarttunut lahjakkaaseen turkulaiseen.

Aallon klassikkoihin kuuluivat puolestaan Otto Korhosen huonekalutehtaalla Nummenpakalla valmistetut design-huonekalut, jotka saivat maailman ensi-iltansa juuri Turun Messuilla. Paimio-tuolit ja Aalto-jakkarat olivat aikansa suunnitteluhuippua, eikä aika ole alentanut niiden arvoa. Aalto oivalsi, että messut lisäävät niiden menekkiä.

Messut kestivät vain viikon, mutta vuoden 1929 tapahtuma jätti lähtemättömän jälkensä kaupunkiin. Uutta olivat esimerkiksi reilusti yli kymmenen metriä korkeat värikkäät mainospylväät, joita oli ympäri kaupunkia, sekä tietysti itse messualueella. Messujen kokonaisuuden suhteen puhuttiin funktionalismin manifestistä, jonka sanomaa haluttiin levittää modernissa hengessä ympäri maailman. Nämä suomalaiset arkkitehdit olivat aiheesta todellisessa nosteessa.