– Oletin, että minulla on tyttökaveri. Tarina on täysin omakohtainen. Monologissa kerron, mitä ajattelen maailmasta, rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta, kertoo Kekkonen.

Esityksen ainekset sai kokoon helposti. Kekkonen arvelee ihmisten odottavan vakavaa esitystä.

– Käsittelen elämää ja sen murrosvaiheita huumorin kautta. En kerro pelkästään suhteestamme, vaan siitä, mikä koko kuviossa on hauskaa ja kiinnostavaa, tarkentaa Kekkonen.

Esityksen kantava teema on seksuaalisuus.

– Puhun siitä tieteellisestä ja fyysisestä näkökulmasta, teini-iän kokemuksista, koulukiusaamisesta ja seksuaalisuuden heräämisestä, polyamoriasta sekä kinky-kulttuurista, hän luettelee.

Erikoisesta tarinasta huolimatta hän toivoo, että ihmiset eivät menisi lukkoon ja pystyisivät samaistumaan esitykseen, vaikka elämänkokemukset olisivatkin erilaisia.

Intiimin tarinan tuominen lavalle ei ollut itsestäänselvyys. Kumppanilta piti kysyä lupa, joka heltisi, kun sovittiin, että Kekkonen pitäytyy omissa kokemuksissaan ja jättää kumppanin oikean nimen mainitsematta.

– Parisuhteen ja esityksen välillä on mennyt koko ajan tiukka raja. Puhun koko ajan omista kokemuksistani, en kenenkään muun. Se on olennaista. Esitys voi olla valaiseva paitsi niille, jotka eivät ole miettineet näitä asioita, ja toisaalta se voi tarjota samaistumispintaa transsukupuolisille tai niille, jotka elävät heidän kanssaan parisuhteessa.

Ennen ensi-iltaa Kekkonen jännitti niin että tärisi. Hän mietti, onko mitään järkeä kertoa jotain niin henkilökohtaista kaikille.

– Panokset olivat aika korkealla. Jos reaktio olisi ollut ”hyi ja yök, miksi teit esityksen”, se olisi ollut aika kova pala, hän myöntää.

Esityksen jälkeen ihmiset tulivat kuitenkin kiittämään ja kertomaan, että ensimmäistä kertaa he olivat nähneet oman tarinansa lavalla. Sitä parempaa kehua Kekkonen ei voi kuvitella saavansa.

Helsingissä esitys on pyörinyt Kalliossa, jonka yleisössä pyörii vaihtoehtoporukkaa. Viimeiset kahdeksan esitystä olivat loppuunmyytyjä.

– Kun esityksen vie sen kuvion ulkopuolelle, reaktiot ovat täysin erilaisia. Olen mielenkiintoista nähdä turkulaisten reaktio, Kekkonen pohtii.

Enää esitys ei ujostuta, mutta pientä hyvää epävarmuutta taiteilija tuntee, koska viimeisestä esityksestä on ehtinyt kulua jo aikaa.

Suomen kulttuurirahasto myönsi Kekkoselle taiteilija-apurahan esityksen ansiosta. Loppuvuoden hän aikoo kirjoittaa uutta esitystään, joka käsittelee uskontoja. Lisäksi hän toivoo, että Outo homo -monologi voitaisiin viedä myös muihin kaupunkeihin.

– Lisäksi teen Oudosta homosta erillisen version koululaisille. Haluan kiertää kouluissa ja kertoa meidän rakkaustarinan, Kekkonen kertoo.

Luonnollisesti siitä jää pois alastomuus ja kirosanat.

– Se on opetussuunnitelman mukainen esitys ja sitä voidaan käyttää osana seksuaaliterveyden opetusta, Kekkonen lisää.

Entä Kekkosen ja hänen poikaystävänsä tarina? Toistaiseksi sillä on onnellinen loppu.

– Nykyään minulla on poikakaveri. Olemme hyvin eri pisteessä kuin alussa, mutta muutos ei ollut parisuhteen kannalta mitenkään valtava. Olisin olettanut että transsukupuolisuus olisi vaikuttanut enemmän, mutta ei se loppujen lopuksi tehnyt niin, arvioi Kekkonen jälkikäteen.