Suomalaissa elokuvissa on ollut myös liuta loistavia sivuosaesittäjiä, jotka ovat pelastaneet kehnommankin tekeleen edes tyydyttävän tasolle. Tai sitten he ovat pystyneet täydentämään upeasta elokuvasta vieläkin paremman kokonaisuuden. Yksi tällainen oli Senni Nieminen, joka kahmi 1950- ja -60-luvuilla peräti kolme parhaan naissivuosan Jussia. Nieminen sai myös Pro Finlandia -palkinnon vuonna 1955 presidentti J. K. Paasikiveltä.

Senni Nieminen oli paljasjalkainen turkulainen, joka aloitti julkisen estradiuransa Turun Työväen Teatterin lavalla vuonna 1927, tuolloin 22-vuotiaana. Nieminen jatkoi siellä yli sotien ja siirtyi Kaupunginteatterin puolelle vuonna 1946. Päivittäisen teatterityön ohessa Nieminen tuli vuosien varrella tutuksi myös elokuvarooleistaan, Radioteatterista sekä myöhemmin myös TV-esiintyjänä.

Niemisen eräänlaisena hengenheimolaisena voidaan pitää saman aikakauden Siiri Angerkoskea. Nämä komiikan ammattilaiset poistuivat keskuudestammekin vain vajaan vuoden välein 1970-luvun alussa.

Niemisen elokuvarooleissa ei ollut mitään Regina Linnanheimon edustamaa sankarillista tai traagista hahmoa, vaan hän oli aito ja rehellinen kansannainen. Hän sai ensimmäisen Jussinsa Valentin Vaalan ohjaamassa Omena putoaa -elokuvassa Anderssonskana vuonna 1952. Jo nimi paljastaa roolihahmon luonteen.

Matti Kassilan klassikossa Elokuu hän uppoutui pyykkäri Hanna Niemisen rooliin sellaisella antaumuksella, että jo toinen Jussi oli tosiasia. Kolmannen kerran Nieminen kävi pokkaamassa Jussinsa vuoden 1965 Jörn Donnerin kaupunkikuvauksesta Täällä alkaa seikkailu. Turkulainen Nieminen oli siinä erinomainen myös stadilaisena työläisnaisena.

Nieminen oli naimisissa näyttelijä Taito Mäkelän kanssa ja pariskunta esiintyi yhdessä valkokankaalla kolme kertaa. Parhaiten muistetaan Vaalan vuonna 1961 ohjaama Nuoruus vauhdissa, jossa Niemisestä leivottiin Sandra Senninen ja Mäkelä oli ytimekkäästi Arvidy. Elokuvaa tähdittivät myös useat sen ajan iskelmätähdet.

Sandra ja Arvidy olivat myös rakastettuja estradi- ja radiohahmoja. Turkulaisuuttaan Nieminen pääsi tuomaan esille toisen turkulaisen, Paavo Vihervän, kirjoittamassa radiosarjassa Hilma ja Akseli. Se eteni vuonna 1961 televisioruutuun asti. Kun Akselia esittänyt Hemmo Airamo menehtyi vuonna 1967, jatkui Hilma soolona aina Niemisen kuolemaan asti.