Suomen kaikkien aikojen ahkerampiin sekä suosituimpiin iskelmäsäveltäjiin ja -sanoittajiin kuulunut Usko Hurmerinta (Kemppi vuodesta 1943) syntyi Oripäässä helmikuussa 1907. Poliisin pojan asuinpaikat vaihtuivat varsin tiuhaan ja ensimmäinen muutto tapahtui jo kolmen kuukauden iässä Turkuun. Hän korostikin myöhemmin sitä, Turku oli aina hänen oman elämänsä oikea keskuspaikka.

Kemppi oli koko uransa ajan todella harvinaislaatuinen monilahjakkuus, jolta syntyi kaikenlaista tekstiä, kuten laulunsanoja, käsikirjoituksia, näytelmiä ja lasten kirjoja, mutta myös sävellyksiä ja kuvallista taidetta. Lisäksi hän osasi vielä itse soittaa ja esiintyä. Kemppi olikin Teoston yksi tuotteliaimmista jäsenistä lähes 3 000 sävellyksellään.

Kemppi aloitti uransa kiertävässä sirkuksessa, mutta hän siirtyi Rauman seminaariin tähtäimenään opettajan ammatti. Liikkuvaa sorttia ollut nuori mies malttoi pysyä opinahjossaan kuitenkin vain vuoden. 21-vuotiaana hän pestautui raumalaiseen orkesteriin ja löysi itsensä pian Helsingistä tarunhohtoisen Brondinin taiteilijakahvilan kanta-asiakkaiden joukosta.

Helsingissä Kemppi teki myös ensimmäiset iskelmänsä ja niiden leviämistä auttoivat kulovalkean tavoin levinneet gramofonit. Usko Kempin yksi suurimmista klassikoista, Tulipunaruusut, syntyi 1930 unkarilaisvaikutteista, kuten myös Silmät tummat kuin yö sekä Pustan poika.

1930-luvun lopulla Kemppi palasi Turkuun Suomen ensimmäisen levykustantajan Soinnun palvelukseen. Kemppi päätti Sointu-levyjen julkaisemisesta ja mestaroi myös itse noin 300 iskelmää. Myös Soinnun tyylikäs etiketti, jossa komeili Turun linna, oli Kempin käsialaa.

Usko Kemppi taisteli talvisodassa Kannaksella niin sanotuissa turkulaisjoukoissa ja sielläkin runosuoni sykki tuotteliaasti. Kerran hän oli piilossa erään suuren kiven takana ja sanoitti aikansa kuluksi Elämää juoksuhaudoissa.

Suomalaiskansalliseen tyyliin Kemppi vähätteli osaamistaan iskelmäsäveltäjänä, vaikka hän oli suoranainen nero. Hänen töissään ei tuoksunut tippaakaan laskelmointi, vaan ne syntyivät vähän kuin itsestään. Itse hän nosti enemmän jalustalle marssinsa ja valssinsa.

Kemppi antoi enemmän arvoa myös elokuvakäsikirjoituksilleen, joita ja hän ansiokkaasti kirjoitti Suomi-Filmi Oy:lle yli 20 kokoillan leffan verran. Vuonna 1994 menehtyneen Kempin perintöä vaalivat Usko Kemppi -seura sekä Turun Tähtituotanto, joka on julkaissut uudestaan vanhoja kunnon Sointu-levyjä.