Hoidetuilla lintuvesillä on enemmän lintuja ja lintulajeja kuin hoitamattomilla, mutta vesilintujen väheneminen ei silti ole pysähtynyt. Tuore tutkimus lähes tuhannelta suomalaiselta lintuvedeltä osoittaa, että hoitoa on tehty liian pienimuotoisesti.

Vesilintukannat ovat vähentyneet voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Lintuvesiä on kunnostettu eri puolilla maata, jotta kannat saataisiin elpymään.

Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkimus osoittaa, että työ on kannattanut. Hoidetuilla kohteilla lintukannat ovat lajirikkaampia ja runsaampia kuin hoitamattomilla. Koko maan tasolla hoitotoimet eivät kuitenkaan ole riittäneet pysäyttämään useimpien vesilintujen vähenemistä.

Ennen 2020-luvulla alkanutta Helmi-elinympäristöohjelmaa luonnonhoitoon käytetyt varat olivat pääosin pieniä, ja siksi myös vaikutukset jäivät vaatimattomiksi. Siellä missä hoito on ollut laajempaa, tulokset näkyvät. Esimerkiksi Perämeren rantaniityillä ennallistaminen on saanut lintukannat kasvuun.

– Tuloksia ei tule tulkita niin, että hoitotoimet olisivat olleet hyödyttömiä. Ilman ennallistamista tilanne olisi vielä heikompi, selventää tutkijatohtori Petteri Lehikoinen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta tiedotteessa.

Ennen Helmi-ohjelmaa toteutettujen hoitotoimien vaikutuksissa on myös lajikohtaisia eroja. Eniten hyötyivät joutsenet, hanhet ja haikarat. Niiden määrät kasvoivat hoidetuilla alueilla nopeammin kuin hoitamattomilla.

Sorsien, sotkien ja nokikanan väheneminen sen sijaan jatkui myös hoidetuilla kohteilla. Osalla näistä lajeista, kuten äärimmäisen uhanalaisella punasotkalla, väheneminen on ollut kuitenkin hitaampaa hoidetuilla kuin hoitamattomilla kohteilla.

Tutkijat vertasivat lintukantojen kehitystä hoidetuilla ja hoitamattomilla lintuvesillä eri puolilla Suomea. Vesilintulaskentoihin perustuva aineisto kattaa lähes tuhat lintuvettä vuosina 1986–2019. Hoitotoimilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi niittoa, laidunnusta, vesikasvillisuuden poistoa, vieraspetojen pyyntiä ja ravintoverkkokunnostusta särkikaloja poistamalla.

Tutkimus käsitteli Helmi-ohjelmaa edeltänyttä aikaa. Ohjelman omat vaikutukset selviävät vasta myöhemmin.

Helmi-ohjelmassa hoidon rahoitusta on nostettu selvästi. Ohjelmalla on tärkeä rooli myös silloin, kun Suomi toteuttaa Euroopan unionin ennallistamisasetuksen velvoitteita. Viimeaikaiset budjettileikkaukset kohdistuvat kuitenkin myös hoitotoimiin. Tutkijat korostavat, että elinympäristöjen hoitotoimet tarvitsevat riittävää ja pitkäjänteistä rahoitusta.

– Ilman laajamittaisia hoitotoimia etenkin yleisten vesilintujen, sorsien ja sotkien, vähenemistä ei pystytä pysäyttämään, sanoo erikoistutkija Kim Jaatinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)