Droonien ja satelliittien käyttö maataloudessa on viime vuosina lisääntynyt, mutta mitä kaikkea niillä voidaan nähdä sellaista, mitä viljelijän oma silmä ei tavoita tai huomaa?

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan projektiasiantuntija Dado Tokicin mukaan droonien avulla voidaan kattaa havaintojen tekemisessä huomattavasti laajempia alueita, eikä niiden käyttö vaadi samalla tavalla työvoimaa.

– Meillä on yhdessä projektissa tarkoitus kartoittaa pelloilta hukkakauraa. Normaalisti maanviljelijän on mentävä pellolle itse apulaistensa kanssa. Nyt kuvaamme koko alueen kyseisessä projektissa, ja olemme kehittäneet menetelmän, jolla tunnistamme hukkakauran ja erotamme sen tavallisesta kaurasta. On huomattavasti helpompaa kuvantaa alue ja tehdä analyysi yläilmoista käsin, Tokic kertoo.

Tokicin mielestä satelliittien hyödyntämisessä maatalouden tarpeisiin voi muodostua ongelmaksi se, että kuvan tarkkuus ei välttämättä riitä kaikkiin käyttötarkoituksiin.

– Satelliittikuvantamista voidaan hyödyntää muun muassa siihen, missä kohtaa peltoa on ongelmia kasvun kanssa. Satelliiteilla voidaan myös tutkia vesialueita. Satelliittikuvantamisen ongelmana on kuitenkin kuvien heikompi resoluutio, painottaa Tokic.

Tästä päästäänkin droonien tarjoamiin etuihin verrattuna satelliittikuvantamiseen. Resoluutio on Tokicin mukaan selvästi parempi. Toinen etu on hänen mukaansa se, että droonien käyttö on helpommin saavutettavissa kuin pääsy satelliittiteknologiaan.

– Droonit ovat paljon liikkuvampia. Toisaalta molempien yhteinen yhdistelmä on vielä parempi.

Teoriassa droonit voivat havaita kuivuuden aiheuttamaa stressiä pelloilla, kasvitauteja sekä tuhohyönteisten aiheuttamia haittoja. Erilaiset laikkutaudit, ruosteet ja homeet vaivaavat ohraa, kauraa ja vehnää, ja droniteknologian avulla voidaan ainakin saada tunnistettavuutta näihin tauteihin, muistuttaa Tokic.

– Meillä on parhaillaan käynnissä kolme projektia, ja yhdessä niistä käsitellään juuri näitä aiheita. Droonin avulla voidaan ainakin tunnistaa ne alueet, joilla tautitartuntaa on tapahtunut. Tällaisen teknologian käyttö voi ehkäistä tautien ja kuivuuden aiheuttamien vahinkojen etenemistä. Se voi myös helpottaa taudin löytämistä ja auttaa paikallistamaan sen ytimen viljassa.

Toinen esimerkki on viljan puinti tai sadonkorjuu, jossa droniteknologiaa voidaan hyödyntää, Tokic kuvailee.

Uusinta teknologiaa maatalouden tarpeisiin on Tokicin mukaan jo saatavilla, mutta sitä ei vielä hyödynnetä laajasti käytännön viljelyssä.

– Käytettävissä on monenlaisia drooneja. Niitä voidaan hyödyntää hyvin erilaisiin analyyseihin. Toistaiseksi niiden käyttö ei kuitenkaan ole vielä kovin laajamittaista, sanoo Tokic.

Droonien ja satelliittien käytöllä voidaan myös säästää rahaa silloin, jos kyetään tunnistamaan jokin viljoissa esiintyvä tauti, jonka seurauksena pahimmillaan menetettäisiin koko sato.

– Pahimmassa tapauksessa viljelijä voi menettää hukkakauran vuoksi merkittäviä summia rahaa. Teknologian merkitys onkin ennen kaikkea ennaltaehkäisevä. Ennen sadonkorjuuta voidaan tehdä tarvittavat toimenpiteet, ennen kuin on liian myöhäistä.

Tekoälystä on Tokicin mukaan nykyään merkittävää hyötyä myös maatalouden tukena.

– Kuvia otettaessa kerätään valtava määrä dataa, joka soveltuu hyvin tekoälyn käsiteltäväksi. Kerätyn aineiston lisäksi myös maalaisjärkeä tarvitaan, kun kehitetään omia tekoälysovelluksia, Tokic muistuttaa.

Kurt Hedborg