Maapallon keskilämpötila ylitti 1,5 celsiusasteen rajan jo vuonna 2024, mikä on jopa seitsemän vuotta aikaisemmin kuin useimmat ilmastomallit ennustivat. Tuore tutkimus osoittaa, että vain ne mallit, jotka simuloivat lähivuosikymmenten lämpenevän nopeimmin, onnistuivat ennakoimaan tämän kehityksen oikein.

npj Climate and Atmospheric Science -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan 1,5 celsiusasteen varhainen ylitys johtuu luonnollisen ilmastonvaihtelun ja ihmisen aiheuttaman lämpenemisen yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi El Niño -ilmiö voimistaa ilmaston lämpenemistä tilapäisesti, mutta taustalla vaikuttaa kiihtyvä, pitkäaikainen lämpenemiskehitys. Lisäksi aerosolipäästöjen väheneminen esimerkiksi laivaliikenteessä ja Aasiassa on saattanut vaikuttaa lämpötilan nopeampaan nousuun, koska aerosolien ilmastoa viilentävä vaikutus on vähentynyt.

Pariisin ilmastosopimuksessa asetettiin tavoitteeksi rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen ja pyrkimys 1,5 asteen rajaan verrattuna esiteolliseen aikaan.

Tutkimuksen mukaan kahden asteen lämpenemisrajan ylitys vuosisadan puoliväliin mennessä on nykyisellä kehityksellä erittäin vaikea välttää, vaikka päästöjä vähennettäisiin kunnianhimoisesti. Tämä johtuu siitä, että kasvihuonekaasujen päästövähennykset eivät realistisesti riitä estämään sitä, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa koetaan vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylittää kaksi astetta.

Samalla tulokset korostavat, että päästövähennykset ovat edelleen ratkaisevia: ne vaikuttavat suoraan siihen, kuinka paljon ilmasto lämpenee pitkällä aikavälillä. Vaikka lyhyen aikavälin lämpötilakehitykseen on vaikea enää vaikuttaa, nopeilla ja merkittävillä päästövähennyksillä voidaan yhä välttää kaikkein vakavimmat tulevaisuuden kehityskulut.

Jos kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään tehokkaasti, kolmen asteen lämpötilan ylitys voidaan useimpien mallien mukaan välttää. Sen sijaan nykyisellä päästökehityksellä lämpeneminen voi kiihtyä vuosisadan jälkipuoliskolla jopa 4–5 asteeseen, mikä aiheuttaisi vakavia vaikutuksia luonnolle ja yhteiskunnille.

– Kyse ei ole enää vain yksittäisten lämpötilarajojen alittamisesta, vaan riskien hallinnasta: mitä nopeammin päästöjä vähennetään, sitä enemmän aikaa jää sopeutumiseen ja sitä pienemmiksi ilmastonmuutoksen haitat jäävät, sanoo artikkelin ykköskirjoittaja, tutkija Kalle Nordling Ilmatieteen laitokselta.

Tutkimukseen osallistui tutkijoita Ilmatieteen laitokselta ja ETH Zürichin ilmakehä- ja ilmastotieteen instituutista.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)