Merimetson pesiä laskettiin kesällä Suomessa noin 31 910. Pesimäkanta pieneni edelliskesästä yhdellä prosentilla, noin 280 pesän verran. Muutos viime vuoteen on merkittävä, sillä vielä viime vuoden kesällä kannan kasvu oli 15 prosenttia pesien määrän ollessa 32 190.

– Kahtena edellisenä kesänä todettu poikkeuksellinen kasvu näyttäisi nyt tyrehtyneen, eikä muista Itämeren maista saapunut merkittävää uusien pesijöiden tulomuuttoa, tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo tiedotteessa.

Merialueista suurin 13 prosentin kasvu todettiin Saaristomerellä, jossa pesien määrä kasvoi noin 560:lla. Tämä johtui maskulaisen yhdyskunnan kaksinkertaistumisesta yli tuhanteen pesään.

Suomenlahdella ja Perämerellä kasvu oli vain parin prosentin luokkaa, Suomenlahdella noin 180 ja Perämerellä 75 pesän verran. Merenkurkussa pesien määrä pieneni jopa viidenneksellä, 560 pesällä, ja Selkämerellä neljällä prosentilla, 520 pesällä.

Pohjanlahdella laskettiin noin 15 900 merimetson pesää, mikä oli tuhat pesää vähemmän kuin edeltävänä kesänä. Selkämerellä pesistä sijaitsi noin 11 390, joista lähes kaikki Satakunnassa, Merenkurkussa 2 190 ja Perämerellä 2 320. Suomenlahdella pesiä laskettiin noin 11 270 ja Saaristomerellä 4 730.

Sisämaassa havaittiin viime vuosien tapaan vain yksi noin tusinan pesän suuruinen yhdyskunta Päijät-Hämeessä. Porin rannikkojärven yhdyskunta pieneni lähes neljänneksellä noin 1 470 pesään.

Selkämerellä ja Suomenlahdella merimetson pesistä sijaitsi kummassakin runsas kolmannes, Saaristomerellä osuus oli 15 prosenttia ja Merenkurkussa ja Perämerellä molemmissa seitsemän prosenttia.

Suomessa havaittiin 67 merimetsoyhdyskuntaa, jotka pesivät yhteensä 104 luodolla tai saarella. Yhdyskunnista yhdeksän pesi pienissä porukoissa merimerkkien, linjataulujen tai majakan rakenteissa.

Yli tuhannen pesän merimetsoyhdyskunnat sijaitsivat Porissa (2 kappaletta), Raumalla, Maskussa, Turussa, Raaseporissa, Espoossa ja Porvoossa. Näissä yhdyskunnassa pesi yli puolet koko Suomen merimetsokannasta. Suurin, Rauman satamassa sijaitseva yhdyskunta, pieneni reilulla tuhannella pesällä käsittäen vajaat 6 600 pesää.

Kuntatasolla merimetsojen pesämäärät runsastuivat eniten Porissa noin 840 ja Maskussa 490 pesän verran. Siikajoella, Uudessakaarlepyyssä, Salossa, Inkoossa, Siuntiossa, Helsingissä ja Loviisassa kanta kasvoi noin 100–300 pesällä kussakin.

Kanta pieneni eniten Raumalla 1 075 ja Mustasaaressa 810 pesällä. Kristiinankaupungissa, Kirkkonummella, Porvoossa ja Haminassa kanta pieneni noin 200–300 pesällä kussakin.

Pesintöjen yhteispinta-ala oli edelliskesän tapaan noin 76 hehtaaria. Puissa pesivien merimetsojen osuus jatkoi yhä kasvuaan ja oli jo kaksi kolmasosaa koko pesämäärästä, kun kuusi vuotta aiemmin osuus oli vain neljännes. Sisäsaariston puissa lähempänä asutusta pesivien yhdyskuntien osuus on kasvanut merikotkan voimistuneen saalistuksen myötä.

Uusia yhdyskuntia todettiin seitsemän, jotka sijaitsivat Oulussa, Siikajoella, Kokkolassa, Vaasassa, Taivassalossa, Sipoossa ja Loviisassa. Uudet yhdyskunnat käsittivät yhteensä noin 1 670 pesää. Lisäksi kolme yhdyskuntaa jatkoi pesintäänsä parin välivuoden jälkeen. Viime vuonna havaituista yhdyskunnista vain viisi pienikokoista autioitui.

Merimetsoyhdyskuntia häirittiin laittomasti ainakin Maalahdessa, Korsnäsissä, Kristiinankaupungissa ja Haminassa. Toukokuun alussa Maalahden ja Korsnäsin kahdella luodolla estettiin pesinnät, minkä myötä Vaasan saaristoon syntyi uusi yli viiden sadan pesän suuruinen yhdyskunta. Haminassa noin kolmen sadan pesän suuruisen yhdyskunnan kaikki munat kerättiin pois touko-kesäkuun vaihteessa.

– Pesintöjen estämisen tai pesien hävittämisen seurauksena merimetsot vaihtavat pesimäpaikkojaan, jotka voivat päätyä ihmisen kannalta entistä herkemmille vapaa-ajan asutuksen alueille, Rusanen sanoo.

Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti, eikä se kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle. Itämerellä merimetso on palannut alkuperäisille asuinsijoilleen, eikä se kuulu kansallisen vieraslajistrategian piiriin.

Merimetsokannan seurantaa koordinoi Suomen ympäristökeskus. Seurannalla kerätään perustietoa lajin ekologiasta ja levittäytymisestä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)