Kevään ja kesän vesilintulaskentojen perusteella useiden taantuneiden vesilintulajien parimäärät ja poikastuotto ovat kasvaneet viime vuoteen verrattuna. Erityisesti sinisorsalla, telkällä ja haapanalla poikastuotto oli selvästi parempi kuin vuonna 2024. Yhden vuoden hyvä tulos ei kuitenkaan riitä kääntämään vesilintukantojen pitkään jatkunutta taantumaa.

Pesivien vesilintujen määriä on seurattu Suomessa jo 40 vuoden ajan. Seuranta osoittaa, että vesilintukannat ovat taantuneet sekä rehevillä että karuilla vesillä. Erityisesti rehevien vesistöjen lajisto on kärsinyt.

– Vesilintukantojen taantuminen on edelleen silmiinpistävää pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä. Taantumisen taustalla vaikuttavat muun muassa vesistöjen ylirehevöityminen, veden värin tummuminen ojitusten seurauksena sekä vieraspetojen runsastuminen, kertoo erikoistutkija Markus Piha Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

– Seurantatulokset korostavat kiireellistä tarvetta suojelutoimiin, kuten kosteikkojen kunnostuksen ja petokannan hallinnan, Piha jatkaa.

Sinisorsan parimäärä kasvoi 11 prosenttia vuodesta 2024 ja oli pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Parikohtainen poikastuotto oli 13 prosenttia viime vuotta suurempi.

Tavin parimäärä kasvoi 29 prosenttia vuodesta 2024. Poikastuotto oli lähellä pitkäaikaista keskiarvoa.

Haapanan parimäärä pysyi edellisvuoden tasolla, mutta parikohtainen poikastuotto oli 21 prosenttia pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella. Kanta on pienentynyt 61 prosenttia pitkällä aikavälillä.

Telkän parimäärä kasvoi 23 prosenttia vuodesta 2024. Poikastuotto oli vahvempaa kuin edellisvuonna, vaikka pitkällä aikavälillä poikastuotto ja kanta ovat pienentyneet.

Jouhisorsan parimäärä laski 31 prosenttia vuodesta 2024. Kanta on pienentynyt 75 prosenttia koko seurantajakson aikana.

Tukkasotkan parimäärä kasvoi 27 prosenttia vuodesta 2024, mutta on pienentynyt 78 prosenttia pitkällä aikavälillä.

Laulujoutsenen kanta pysyi edellisvuoden tasolla. Pitkällä aikavälillä kanta on kasvanut lähes nelinkertaiseksi.

Isokoskelon ja tukkakoskelon parimäärät kasvoivat 22 prosenttia, mutta ovat selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Kuikan kanta on pysynyt vakaana sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Lapasorsan parimäärä laski 30 prosenttia vuodesta 2024. Kanta on nyt seurantahistorian heikoin.

Punasotkan kanta on romahtanut 97 prosenttia seurantajakson aikana. Laji on nykyisin niin harvalukuinen, ettei kannanmuutoksia voida enää luotettavasti tulkita.

Nokikana on pitkällä aikavälillä taantunut 74 prosenttia, mutta viime vuosina kanta on ollut vakaa.

Härkälinnun, silkkiuikun ja mustakurkku-uikun parimäärät kasvoivat vuodesta 2024, mutta ovat edelleen selvästi pitkäaikaisen keskiarvon alapuolella.

Vesilintulaskennat perustuvat vapaaehtoisten metsästäjien ja lintuharrastajien tekemiin pari- ja poikuelaskentoihin. Kuluvana vuonna tehtiin parilaskentoja yhteensä 1 305 laskentapisteellä ja poikuelaskentoja 819 pisteellä. Laskentoja koordinoivat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)