Kansainvälinen tutkijaryhmä on tutkinut äärimmäistä radiohiilipiikkiä vuodelta 12 350 eaa., eli viimeisen jääkauden loppupuolelta. Tapahtuman voimakkuutta ei kuitenkaan voitu arvioida aiemmin, koska sopivaa mallia ei ollut käytettävissä. Vastikään julkaistuissa tutkimuksessa tapahtuma on vahvistettu voimakkaimmaksi tähän mennessä tunnetuksi aurinkohiukkasmyrskyksi. Uusi löytö laajentaa Auringon tunnetun aktiivisuuden aikajanaa ja voimakkuutta, ja asettaa uuden ylärajan aurinkoilmiöille.

Tutkimuksessa Oulun yliopiston tutkijatohtori Kseniia Golubenko ja professori Ilya Usoskin hyödynsivät uutta kemian ja ilmaston yhdistävää SOCOL:14C-Ex -malliaan, joka on suunniteltu mallintamaan Auringon hiukkasmyrskyjä jääkauden ilmasto-olosuhteissa. Malli vahvisti, että tutkittu aurinkomyrsky oli noin 18 prosenttia voimakkaampi kuin vuoden 775 jaa. myrsky, joka on tähän mennessä voimakkain koskaan puiden vuosirenkaisiin tallentunut aurinkomyrsky.

– Verrattuna modernin satelliittiajan merkittävimpään tapahtumaan, vuoden 2005 hiukkasmyrskyyn, vuoden 12 350 eaa. tapahtuma oli arviomme mukaan yli 500 kertaa voimakkaampi, sanoo Golubenko tiedotteessa.

Muita tunnettuja suuria aurinkomyrskyjä on esiintynyt vuosien 994 jaa., 663 eaa., 5 259 eaa. ja 7 176 eaa. tienoilla, ja lisäksi muutamia muita on parhaillaan tutkittavana. Uutta mallia testattiin myös vastikään Ranskan Alpeilta löytyneiden noin 14 300 vuotta vanhojen puunäytteiden avulla.

Auringon hiukkasmyrskyt ovat erittäin harvinaisia tapahtumia, joissa Maa altistuu valtavalle energisten hiukkasten pommitukselle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kuuluisa Carringtonin myrsky vuonna 1859 oli hyvin erilainen tapahtuma, johon ei liittynyt Auringon hiukkasmyrskyä.

– Vuoden 12 350 eaa. tapaus. on ainoa tunnettu äärimmäinen Auringon protonitapahtuma ennen holoseenin aikakautta, eli viimeistä noin 12 000 vuoden vakaan ja lämpimän ilmaston aikaa, Golubenko sanoo.

– Uusi mallimme laajentaa mahdollisuuksia radiohiiliaineiston analysointiin jopa jääkauden ilmasto-olosuhteissa.

Tutkimuksessaan Golubenko ja Usoskin vahvistivat SOCOL:14C-Ex-mallin luotettavuuden mallintamalla vuoden 775 tapahtuman, josta on olemassa myös puiden vuosirenkaista saatuja tietoja. Mallia sovellettiin myöhäisjääkauden olosuhteisiin, ja sen pohjalta tutkijat arvioivat vuoden 12 350 eaa. aurinkomyrskyn voimakkuutta, ajoitusta ja maanpäällisiä vaikutuksia. Nyt sekä holoseenin että jääkauden olosuhteissa toimivaksi vahvistettu malli on merkittävä edistysaskel radiohiilivaihteluiden analysoinnissa historian erilaisilla ilmaston tai Maan magneettikentän aikakausilla.

Kansainväliseen tutkimusryhmään kuului tutkijoita Ranskasta ja Sveitsistä, ja sitä johti professori Edouard Bard CEREGEstä Ranskasta.

Aurinkomyrskyt voivat lisätä huomattavasti radiohiilen (14C) tuotantoa ilmakehässä. Radiohiili säilyy puiden vuosirenkaissa kosmisena merkkiaineena, joka mahdollistaa puunäytteiden ajoituksen. Voimakkaita piikkejä kutsutaan Miyake-tapahtumiksi niistä ensimmäiset havainnot tehneen tutkijan mukaan.

– Miyake-tapahtumien avulla historialliset tapahtumat voidaan ajoittaa tarkasti kaikkialla maailmassa, Usoskin kertoo.

Radiohiiliajoituksen avulla tutkijat ovat jo pystyneet ajoittamaan tarkasti viikinkiajan asutukset Newfoundlandissa ja neoliittiset yhteisöt Kreikassa.

Uudet löydökset uudistavat käsitystämme Auringon fysiikasta ja avaruussään ääri-ilmiöistä.

– Myrskyjen mittakaavan ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa riskejä, joita tulevaisuuden äärimmäiset aurinkomyrskyt aiheuttavat nykyaikaiselle infrastruktuurille, kuten satelliiteille, sähköverkoille ja viestintäjärjestelmille, Golubenko toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)