Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen mukaan maankäyttösektori (LULUCF) oli edelleen päästölähde vuonna 2023. Myös metsämaan nielu on muuttunut päästöksi, koska puuston muodostama nielu ei enää riitä kattamaan metsien maaperän päästöjä.

Maankäyttösektorin nettonielu on pienentynyt vuodesta 2010 lähtien, ja maankäyttösektori muuttui nettopäästöksi vuonna 2018. Maankäyttösektorin muutosta nettonielusta päästöksi selittävät lisääntyneet hakkuut, turvemaametsien kasvaneet hiilidioksidipäästöt ja kivennäismaametsien maaperänielun hiipuminen. Uusimman inventaarion mukaan maankäyttösektori oli 11,8 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin (Mt CO2-ekv.) suuruinen päästölähde vuonna 2023.

Inventaariossa on käytetty uusimpia, vuosina 2019–23 mitattuja tietoja Suomen metsävaroista (VMI13). Koska laskennassa käytetty lähtöaineisto on metsävaratiedon osalta osin tarkentunut edelliseen inventaarioon verrattuna, on myös aiempien vuosien tulokset laskettu uudelleen. Uudelleenlaskennat muuttavat aiempien vuosien tuloksia. Esimerkiksi maankäyttösektorin päästöarvio vuonna 2022 oli edellisessä inventaariossa 4,44 Mt CO2-ekv. ja nyt uusimmassa inventaariossa 12,01 Mt CO2-ekv.

Maankäyttösektorin maankäyttöluokista myös metsämaa on muuttunut päästölähteeksi. Edellisenkin inventaarion mukaan metsien nettonielu pieneni trendinomaisesti, mutta metsät pysyivät nieluna vuodesta 1990 alkavan aikasarjan ajan. Uusimman inventaarion mukaan metsät kääntyivät päästöksi vuonna 2021.

Vuonna 2023 metsät olivat 1,12 Mt CO2-ekv. suuruinen päästölähde. Puuston kasvu ylitti edelleen poistuman (hakkuut ja luonnonpoistuma) ja metsien puusto säilyi nieluna, mutta se ei enää riittänyt kattamaan metsien maaperän kasvaneita päästöjä.

Maankäyttösektorin päästöluokista vain puutuotteet olivat nielu vuonna 2023. Puutuotteiden nielu pieneni puolella vuodesta 2022 ja oli -1,7 Mt CO2-ekv.

Metsät ovat muuttuneet päästölähteeksi, koska puuston kokonaisbiomassan (lehdet, oksat, runko, juuristo) kasvu on pienentynyt. Hakkuut ovat kasvaneet. Puuston kasvusta noin 90 prosenttia kuluu hakkuisiin ja luonnonpoistumaan, 2010-luvun alussa vain reilut 70 prosenttia.

Maaperän hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet ja kivennäismaiden hiilivaraston kasvu on pysähtynyt. Ilmaston lämpeneminen on lisännyt hajotusta ja elävästä puustosta on syntynyt vähemmän uutta kariketta.

Maataloussektorin päästöt (6,0 Mt CO2-ekv.) vähenivät vuonna 2023 prosentin vuoteen 2022 verrattuna. Päästöjä pienensi märehtijöiden kuten nautojen, lampaiden ja porojen määrien vähentyminen. Myös sikojen määrä oli pienempi kuin vuonna 2022. Tämä vähensi eläinten ruuansulatuksesta ja lannankäsittelystä syntyviä päästöjä.

Julkaistussa inventaariossa kalkituksen ja lannoituksen päästöt perustuvat vuoden 2022 tietoihin, koska vuoden 2023 tietoja ei vielä ole saatavilla. Lannoituksen päästöt olivat vuonna 2022 huomattavasti pienemmät kuin aiempina vuosina. Todennäköisenä syynä tähän on lannoitteiden käytön vähentyminen niiden hinnannousun vuoksi. On odotettavissa, että vuonna 2023 lannoitteita on käytetty enemmän ja siten maataloussektorin vuoden 2023 päästöt ovat maaliskuussa 2025 julkaistavissa lopullisissa tuloksissa nyt raportoituja tuloksia suuremmat.

Maataloussektorin laskentamenetelmiin on tehty viime vuoden aikana useita muutoksia, jotka huomioivat uusimman tieteellisen tiedon ja tuovat parannuksia muun muassa lannankäsittelyn ja maatalousmaiden päästöarvioihin. Inventaariossa on myös otettu käyttöön uusi turvemaatieto, joka mahdollistaa turvepeltojen tarkemman tunnistamisen ja parantaa orgaanisten viljelysmaiden pinta-alojen laskentaa.

Kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmiä ohjaa muun muassa Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) laskentaohjeistus sekä Euroopan unioni, joka edellyttää jäsenmailtaan entistä tarkempia menetelmiä kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan.

Laskentamenetelmiä kehittämällä inventaariossa voidaan ottaa huomioon uudet tutkimustulokset.

Vaikka tietojen ja menetelmien tarkentuminen voi lisätä tai vähentää aiemmin raportoituja päästöjä, on menetelmäkehitys tärkeää, jotta ilmastotoimet voidaan kohdentaa oikein ja niiden vaikutuksia pystytään seuraamaan mahdollisimman tarkasti.

Kun laskentamenetelmät tai lähtöaineistot parantuvat, tulee uusimpaan inventaarioon laskea uudelleen koko inventaarioaikasarja vuodesta 1990 lähtien. Tämä voi muuttaa aikaisempien vuosien tuloksia.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)