Alkukevään kolmiolaskentojen perusteella oravakanta on hyvän kuusen siemensadon vauhdittamana kasvanut voimakkaasti edellisvuodesta koko maassa. Oravien määrä on monin paikon jopa kaksinkertaistunut tai kolminkertaistunut. Metsäjäniskanta on kasvanut selvästi Suomen etelä- ja keskiosissa.

Kettukanta on kasvanut Etelä-Suomessa edelliseen vuoteen verrattuna. Myös saukko- ja näätäkannat ovat kasvaneet jonkin verran koko maassa. Rusakkokanta on kasvanut etenkin maan keskiosissa.

− Suuri osa vuosittaisista lumijälkihavainnoista myötäilee pitkän aikavälin trendejä. Joka vuosi tulosten joukkoon mahtuu myös yllätyksiä. Lajien kantojen lyhyen aikavälin muutoksiin vaikuttavat esimerkiksi ravintotilanne, taudit ja pedot, pienillä petonisäkkäillä eritoten myyräkannat ja oravalla kuusen käpysato, kertoo erikoistutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Riistakolmio- ja peltokolmiolaskennat tehtiin tänä talvena 34. vuotta peräkkäin eri puolilla Suomea. Valtakunnallisella tasolla useimpien pienten riistanisäkkäiden kannat taantuvat. Metsäjänis- ja kettukannat ovat 34-vuotisen seurantajakson aikana taantuneet keskimäärin alle puoleen, orava- ja lumikkokannat noin kolmannekseen ja kärppäkanta peräti viidennekseen. Metsäjänis taantuu enemmän etelässä, kun taas oravan, kärpän ja lumikon alamäki jyrkkenee pohjoiseen mentäessä.

Lumijälkien määrien perusteella saukon ja näädän koko maan kannat ovat keskimäärin pysyneet vakaana seurantajakson aikana. Saukon kanta on kuitenkin kasvanut Etelä-Suomessa, kun taas näädän kanta on taantunut etelässä ja kasvanut pohjoisessa.

− Poikkeuksena esitetyssä lajijoukossa on nopeasti runsastuva rusakko, jonka lumijälkitiheydet ovat nykyään peräti 10–20 kertaa suurempia kuin seurantajakson alussa. Levinneisyydeltään lounaisen rusakon kannankasvu on sitä voimakkaampi mitä idemmäksi mennään, Lindén toteaa.

Sekä maankäyttö että ilmaston muutos aiheuttavat jatkuvia muutoksia lajistoomme, kuten levinneisyysalueiden muutoksia ja erisuuntaisia kannankehityksiä eri puolilla maata.

Luken koordinoima kolmiolaskenta on riistanisäkkäiden seurantajärjestelmä, jolla voidaan arvioida muutoksia lajien kannoissa ja levinneisyydessä. Monelle pienriistalajille, kuten jäniksille, oravalle, ketulle ja monille näätäeläimille, lumijälkilaskenta on tärkein vuosittainen kannanseurantajärjestelmä.

Laskennan tuottama aineisto sisältää tietoa myös esimerkiksi suurpetojen ja sorkkaeläinten kantojen kehityksestä, vaikka näiden kantojen seuranta Lukessa perustuu pitkälti muihin vakiintuneisiin menetelmiin.

Talven laskentaolosuhteet muistuttivat viime talvea ja myös laskettujen kolmioiden määrä oli suunnilleen sama. Kuluvana talvena laskettiin kaikkiaan 672 kolmiota, joista 576 riistakolmioita ja 96 Etelä- ja Länsi-Suomen viljelymaisemiin painottuvia peltokolmioita. Kolmiolaskennat perustuvat metsästäjien ja muiden luontoharrastajien ansiokkaaseen työhön. Luke kiittää kaikkia vapaaehtoisia laskijoita tärkeästä työpanoksesta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)