Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksessa akustisten hyljekarkotinten soveltuvuutta kokeiltiin ensimmäistä kertaa kokonaisen merenlahden mittakaavassa. Naantalinaukolla toteutetun tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että hylkeet vaurioittivat kaupallisten kalastajien verkkoja harvemmin karkotinten ollessa käytössä.

Luonnonvarakeskus (Luke) tutki vuosina 2018–25 akustisten hyljekarkotinten käyttöä Naantalinaukolla. Noin 40 neliökilometrin laajuiselle lahtialueelle johtaviin kapeisiin salmiin sijoitettiin karkotinlaitteita, joiden avulla hylkeiden pääsyä alueelle pyrittiin estämään.

Naantalinaukolla toimii useita aktiivisia kaupallisia kalastajia. Alue on myös tärkeä virkistyskalastusalue ja kuhan lisääntymisalue. Keskeisin kalastettava laji on kuha, mutta alueella kalastetaan paljon myös ahventa, haukea ja siikaa. Hylkeet ovat haitanneet erityisesti Naantalinaukon verkkokalastusta.

Tutkimus oli ensimmäinen laatuaan näin laajassa mittakaavassa. Luke toteutti sen yhteistyössä Suomen Ammattikalastajaliiton ja paikallisten kalastajien kanssa.

Verkkovaurioita havaittiin harvemmin karkotinten käytön aikana

Tutkimuksen loppuvaiheessa vuosina 2024–25 hylkeiden havaittiin vaurioittavan pienimuotoisen kaupallisen kalastuksen verkkoja harvemmin silloin, kun karkotinlaitteet olivat käytössä, kuin kontrollijaksolla, jolloin laitteita ei enää käytetty.

– Myös useimmat tutkimukseen osallistuneet kalastajat arvioivat karkotinten vähentäneen hylkeiden kielteisiä vaikutuksia heidän kalastukseensa. Kokemukset hyljevahingoista ja karkotinten vaikutuksista vaihtelivat kuitenkin huomattavasti sen mukaan, missä osassa lahtialuetta kalastuspaikat sijaitsivat, kertoo asiantuntija Esa Lehtonen Lukesta tiedotteessa.

Verkkovaurioita, saalisvaurioita ja hyljehavaintoja kirjattiin koko tutkimuskauden ajan. Tämä viittaa siihen, että yksittäisiä hylkeitä pääsi lahtialueelle myös karkotinten ollessa käytössä. Hylkeet voivat lisäksi syödä kaloja verkoista jättämättä toiminnastaan havaittavia jälkiä.

Akustiset hyljekarkottimet lähettävät voimakkaita, korkeataajuisia vedenalaisia ääniä, jotka pelottavat hylkeitä lähietäisyydellä. Tähänastisissa tutkimuksissa kalojen ei ole todettu aistivan karkotinten käyttämiä äänitaajuuksia tai häiriintyvän niistä.

Yksi tutkimushankkeen tavoitteista oli kehittää karkotinlaitteiden teknisiä ratkaisuja ja parantaa niiden karkotusvaikutusta tutkimusjakson aikana.

Aiemmat tutkimukset ja kalastajien kokemukset osoittavat, että karkottimet voivat pitää hylkeitä loitolla paikallisesti, kun laitteet sijoitetaan riittävän lähelle suojattavaa kohdetta. Naantalinaukolla karkotusvaikutus on voinut jäädä puutteellisemmaksi esimerkiksi salmien leveyden ja syvyyden sekä pohjanmuotojen aiheuttamien katvealueiden vuoksi.

– Lisätutkimusta tarvitaan siitä, miten erilaiset karkotinkokoonpanot toimivat erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Tutkimuskohteita olisivat muun muassa karkotinlaitteisiin, fysikaalisiin ympäristötekijöihin ja hyljeyksilöiden välisiin käyttäytymiseroihin liittyvät asiat, toteaa tutkija Topi Lehtonen Lukesta.

Tutkimuksen rahoitti Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto EMKVR. Hankkeen loppuraportti on julkaistu Fisheries Research -julkaisussa syksyllä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)