– En ole erityisen uskonnollinen ihminen, eikä minulla ole suosikkikirkkoa, naurahtaa Hannu Tuominen.

Siitä huolimatta olemme Martinkirkossa. Se ei ole sattumaa, mutta palataan tähän hetken päästä.

Parin viime vuoden aikana Tuominen on kiertänyt runsaasti suomalaisia kirkkoja, tällä hetkellä lukema on noin neljässäsadassa. Siitä huolimatta Tuominen korostaa, että kyseessä on harrastus.

– Eikä tämä olisi mahdollista, jos en olisi eläkkeellä, hän tähdentää.

Kirkoissa Tuomista kiehtoo ennen kaikkea arkkitehtuuri.

– Ne ovat kokonaistaideteoksia, tai osa niistä on. Kirkkoa on saattanut olla suunnittelemassa yksi arkkitehti, joka on vastannut koko kokonaisuudesta. Kirkot ovat kädentaidon näytteitä. Kirkoissa minua kiinnostaa myös se, että ne ovat oman rakentamisaikansa kuvia. Ne vievät parhaimmillaan satoja vuosia ajassa taaksepäin.

Tuominen ei ole tyytynyt vain kiertämään kirkkoja. Hän on kuvannut kirkot, kaivanut faktaa kirkoista ja tehnyt Kiehtovat kirkot -nettisivuston, jossa esitellään kaikki kirkot, joissa Tuominen on vieraillut. Valtaosa kirkoista on evankelis-luterilaisia, mutta joukossa on myös muutama ortodoksikirkko.

Suomessa matkailu ei ole uutta. Ennen kirkkoprojektiaan Tuominen teki samalla idealla Salatut museot -sivuston, jolla on tällä noin tuhannen suomalaisen museon tiedot.

Kirkkoprojektinsa aikana Tuominen on oppinut runsaasti muun muassa uskonnollisesta symboliikasta, jossa hän lähti ”nollasta liikkeelle”.

Matkojen aikana on myös selvinnyt, että kirkossa työskentelevät ihmiset ovat erityisen mukavia ihmisiä.

– Suntiot on maailman mukavin työntekijäryhmä. Kunhan saan ihmiset kiinni, kaikki sen jälkeen järjestyy. Ilman kirkkojen työntekijöitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Kaupungeissa kirkot ovat vielä hyvin auki, mutta maaseudulla tilanne on toinen.

– Kirkkobongareita on paljonkin, mutta minä olen mennyt sisälle kirkkoihin, Tuominen sanoo.

Hän on huomannut myös, että kirkoilla on edelleen valtavan suuri merkitys seurakunnan jäsenille. Sen takia esimerkiksi kirkkojen muutostyöt herättävät aina vahvoja mielipiteitä.

Palataan Martinkirkkoon. Vaikka Tuomisella ei suosikkikirkkoa olekaan, on 1930-luvulla valmistuneella Totti Soran ja Gunnar Wahlroosiin suunnittelemalla Martinkirkolla aivan erityinen merkitys Tuomiselle.

– Olen Martinmäen poikia. Asuin lapsuudessani Velkaistenmäellä. Olen katsonut Martinkirkon kellosta lapsena, milloin lähdetään kouluun. Enkä todellakaan ole ainoa, joka niin teki. Martinkirkon kello rytmitti elämääni.

Ilkka Lappi