Turkulaistunut, mutta Lapissa syntynyt ja kasvanut, Kirsti Runavik on shamanismiin ja magiaperinteisiin perehtynyt kirjailija. Hänen teoksensa Pohjoinen shamanismi – Rituaalit, käytännöt ja historia (Like 2024) käsittelee Lapin shamanismin perinteitä ja historiaa.

– Olen syntynyt Pellossa, ja shamanismiin liittyvät perinteet ovat tulleet tutuiksi omien sukujuurien kautta, ja siitä, että olen elänyt siinä lappilaisessa kulttuurissa. Minua on kiehtonut todella paljon nämä perinteet, joita pidettiin pitkään salassa, mutta ne ovat yhä eläneet lappilaisessa kulttuurissa, hän kertoo.

Runavik on kerännyt tietoa luonnonuskoista erilaisista arkistoista. Esimerkiksi shamanismista hän on dokumentoitunut paljon tietoa myös kiertämällä 25 vuoden ajan Pohjolassa keräämässä tietoa.

– Itse käytän mieluiten sanaa Pohjola, joka käsittää Norjaa, Ruotsia, Suomea ja Kuolan niemimaata, eli aluetta jota Lappi oli ennen kansallisvaltioiden rajoja, hän toteaa.

Hän aloitti kirjoittamaan luonnonuskonnoista ensin Thuleian Tupa -sivustolleen, jota hän on toimittanut jo 26 vuoden ajan. Kunnes hän koki, että on aika alkaa kirjoittamaan tietokirjoja.

– Mielestäni on tärkeää kirjoittaa yleistajuisia tietokirjoja Pohjolan shamanismista ja noituudesta, Skandinavian ikivanhasta riimuperinteestä sekä vanhasta Lapin kulttuurihistoriasta, hän kertoo.

Hän yhdistää teoksissaan tieteeseen hieman proosallista kerrontaa, jotta aihe avautuu lukijalle selkeämmin.

– Akateemisia kirjoja aiheesta on paljon, mutta ne ovat monesti liian vaikeaselkoisia. Yleistajuisille teoksille on ollut kysyntää selvästi, ja luonnonuskonnot sekä vanhat perinteet kiinnostavat ihmisiä, hän sanoo.

Runavikin mukaan muinaiset perinteet, kuten shamanismi, sisältävät myös sellaisia voimavaroja, jotka voivat rauhoittaa nykyajan kiireistä ihmistä ja palauttaa takaisin luontoyhteyden äärelle.

– Shamanismissa luonto ja ihminen ovat yhtä, ja se voi opettaa lisäksi sitä, että miksi on tärkeä suojella luontoa.

Runavik kertoo, että Lapin shamanismissa rumpu on keskeisessä osassa rituaaleja ja shamaanin rooli on merkityksellinen yhteisöllisenä toimijana.

– Shamaani on se tyyppi, joka siellä häärää, pitää huolta asioista ja tietää sekä ehkä vähän nuhtelee, jos joku ryyppää liikaa.

Runavikista on uskomattoman hienoa, että tänä päivänä psykologit ovat kiinnostuneet shamanismin perinteistä ja haluavat kuulla, miten satoja vuosia sitten on tehty asioita.

– Shamanistisessa perinteessä on esimerkiksi kääritty villalankaa käden ympärille, ja symbolisesti keritty lapsuudesta muistoja pintaan sekä poistettu samalla solmuja ja sellaisia itkukohtia elämästä, hän kuvailee.

Runavik kertoo ohjaavansa myös hypnoosia käyttäville neuropsykologeille omaa opintoryhmää.

– Minulla on shamanistisen transsin kautta ymmärrys, miten ihminen palautetaan syvästä transsista ihan täysin tietoiseksi. Shamaanin rummutuksen avulla voi muuntaa aivojen tasoa, ja sieltä voi saada vaikka jotain muistoja esille. Rauhallinen rummutus taas voi rentouttaa.

Viimeisin Runavikin teoksista, Pohjoiset Riimut (Like 2026), ilmestyi viime helmikuussa, joka pureutuu skandinaavisten riimujen historiaan sekä siihen, miten niiden viisautta voi ammentaa arjessa.

– Esimerkiksi tatuoidessa jonkin riimun iholle, se kuva on saanut keskittymään tähän riimun sisältämään merkitykseen, kertoo Runavik.

Marianne Rovio