Mielikuva keräilyharrastuksesta liittyy usein postimerkkien ja -korttien keräilyyn. Keräilyn näkökulmasta kotimainenkin ajanjakso on pitkä, sillä postikortit olivat suosittuja 1890-luvulta 1920-luvulle. Ensimmäiset postimerkkimme julkaistiin vuonna 1856 eli 170 vuotta sitten. Maailman mittakaava on keräilijälle loputon mahdollisuuksien kenttä vaikka sitä kuinka rajaisi keskittymällä tiettyihin aihe-alueisiin.

Keräilyn harrastaja voi huomata miten harrastus vie mukanaan ja muuttuu hyvinkin spesifiseksi. Postimerkkeily sai uudet näyttelysäännöt vuonna 2009 ja niiden mukaan on toivottavaa rikastaa kokoelmaa tarinoilla. Avaus tiedonvälityksen suuntaan tukee sitä, mikä on harrastuksen ydintä muutenkin: jokainen postimerkki ja -kortti avaa ovia historiaan ja kulttuuriin.

Muumilaakson filatelisti Hemuli masentui kun kokoelma oli täydellinen. Hänestä oli ihan eri asia keräillä kuin omistaa täydellinen kokoelma.

Vaaniiko täydellisyyden pelko postimerkkeihin ja -kortteihin sekä muuhun laajamittaiseen keräilyyn omistautunutta eläkeläispariskuntaa Eva ja Jouko Silkkaa?

– Majakat postimerkeissä ja -korteissa ovat yksi keräilykohteeni. Leimatut postimerkit myös, mutta niiden keräily on nykyisin melko toivotonta, koska kirje- ja korttilähetyksiä ei leimata kuten vaikka 1960-luvulla, jolloin kaikki postimerkit saivat leiman. Kokoelmaani ei siis uhkaa täydellisyys, nauraa Eva Silkka, joka on elvyttänyt kotoa perityn keräilyharrastuksensa monikymmenvuotisen lapsi- ja lapsenlapsiarjen jälkeen.

Postimerkeistä keskustelu siirtyy postinkulkuun, jota sellaisena kuin se on ollut sukupolvien ajan, ei ehkä kauaa enää ole. Jakelufirmojen palvelut laajenevat ja vaikka posti on vielä ensisijainen toimija, voi edessä olla Tanskan malli.

Ehkä postimerkkien painaminenkin loppuu, mikä on Silkan pariskunnan mielestä masentava ajatus. Heidän monipuolinen keräilyharrastuksensa toki säilyy.

Jouko Silkalla on muun muassa 500 kappaleen Aku Ankan taskukirjakokoelma, josta puuttuu vain numero 417. Ja kun mennään esinepuolelle, hänellä on 10 000 kappaleen kokoelma mainoskyniä.

Eva Silkka on kerännyt lähes täydellisen kokoelman vuosittain ilmestyviä kalenteripyyhkeitä, joita on painettu 1960-luvulta alkaen.

– Jouko on juossut edellä rakentamassa lisää hyllyjä, koska 10 000 kirjan kokoelmani vaati jatkuvasti lisätilaa, mutta nykyisin iPadin pohjaton muisti nielee laajatkin kirjakokoelmat, Eva Silkka kertoo.

Entä jos perii postimerkki- tai korttikokoelman ja sen arvo kiinnostaa? Keräilyala nojaa täsmälliseen tietoon, joten kaikki maailman postimerkit on luetteloitu julkaisumaansa mukaan. Suomen postimerkit löytyvät Lape- ja Norma-luetteloista. Merkin laatuun liittyvät asiat, kuten painosmäärä, vaikuttavat hintaan, joten postimerkkikauppiaiden ja alan yhdistysten arviointiapu on paikallaan.

Toisen maailmansodan aikana lähetettyjen miljoonien kirjeiden kenttäpostilla on tunnearvoa, muttei juuri rahallista arvoa.

– Jälkeläisille pitäisi ajoissa kertoa keräilykokoelmien arvo, koska valitettavasti kiinnostavaa aineistoa päätyy kuolinpesistä kaatopaikoille jopa säkeittäin, Jouko Silkka murehtii.

Silkan pariskunta neuvoo aloittelevia keräilijöitä kiertelemään kirpputoreilla, joita on joka kesätapahtuman yhteydessä ja liittymään alan yhdistyksiin. Turun Postimerkkikerhossa ja Postikorttiyhdistys Apollossa pääsee vertaistuen piiriin. Suomessa on keräilijöitä kymmenin tuhansin, mutta yhdistykset kaipaavat nuorta väkeä.

Turun Postimerkkikerho ja Postikorttiyhdistys Apollo pitävät kevätnäyttelyn Puolalan koululla 11.–12. huhtikuuta kello 10–15. Vapaa pääsy.

Merja Marjamäki