KunJames Bond -elokuva Casino Royale pamahti valkokankaille vuonna 2006, loksahti monen suu auki aivan ensiminuuteilla. Bondia esittävä Daniel Craig jahtasi akrobaattista pikkupahista nosturissa hengenvaarallisesti hypähdellen, ja sai kaikki kysymään: mitä ihmettä ruudulla tapahtuu?

Googlettamiseksihan se meni, ja elokuvan jälkeen moni olikin sivistänyt itseään siinä määrin, että tiesi hyppelyllä olevan nimi: parkour.

– Parkour syntyi alun perin 1980-luvulla Ranskassa, Pariisin esikaupunkialueella Lissesin kaupungissa. Siellä nuorten jätkien Yamakasi-niminen ryhmä rupesi harrastamaan tällaista uuden tyyppistä liikkumista kaupunkiympäristössä, kertoo Turun Parkour Akatemian vararehtori Aleksi Määttänen.

Parkour voi olla hyvinkin akrobaattisen ja hurjan näköistä, kun harrastajat hyppivät, kierivät, alittavat ja heilauttelevat itseään esteiden ali, yli ja ohi. Laji on yhdistetty myös jonkinasteiseen huliganismiin ja tietoiseen riskien ottamiseen, mutta parkour on selvästi salonkikelpoistunut vuosien saatossa.

Salonkikelpoistumisesta huolimatta Yamakasi-ryhmä tuskin kuitenkaan osasi kasarilla odottaa tätä: parkourista on muodostunut seniorienkin suosima liikuntamuoto.

Myös Turussa laji sai kipinän syttymään senioreissa, mutta koronapandemia tuli ikävästi väliin ja laittoi hetkellisen stopin ikäihmisten ryhmille.

– Vallilassa ja Kuopiossa löytyy vieläkin senioriparkour-ryhmiä, ja olemme nyt täällä Turun päässäkin aloittamassa senioreille suunnattuja kursseja uudelleen, kertoo Määttänen.

– Senioriparkour on tarkoitettu yli 55-vuotiaille, mutta ikähaitari on laaja. Vanhimmalla osallistujallamme on tullut 77 vuotta mittarissa täyteen, kertoo Pekka Roilas, Parkour Akatemian kehityspäällikkö.

Ikääntyneille suunnattu parkour on saanut osallistujilta innostuneen vastaanoton, sillä monien terveyshyötyjensä lisäksi on ilmeistä, että laji poikkeaa sisällöltään – ja adrenaliinipitoisuudeltaan – huomattavasti perinteisistä senioreille suunnatuista keppi- ja tuolijumpista.

Aivan James Bondin kaltaisia liikkeitä harrastajien kesken harvemmin nähdään, ja laji onkin syytä aloittaa pienin askelin. Tämä korostuu erityisesti senioriharrastajien keskuudessa, missä osallistujien fyysinen kunto vaihtelee, ja osalla voi olla erilaisia liikuntarajoitteita.

– Alkulämmittelyyn kannattaa panostaa kunnolla, ja pitää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen valmistautumiseen, sillä liikkeet haastavat myös kognitiivisesti, Roilas kertoo.

Parkour on kuitenkin erinomainen harrastus, vaikka ei James Bond olisikaan. Se tukee samanaikaisesti tasapainoa, voimaa ja koordinaatiota, eli juuri niitä asioita, jotka tekevät seniorin arjesta laadukkaampaa ja turvallisempaa.

Vanhusten yksinäisyydestä puhutaan paljon, ja parkour on osoittautunut hyväksi lajiksi tästäkin näkökulmasta.

– Laji on yhteisöllinen, ja erityisesti seniorien ryhmissä yhteisöllisyydestä on tullut iso juttu. Seniorimme ovat jopa perustaneet yhteisen WhatsApp-ryhmän keskenään, Roilas kertoo.

Juulia Bernhardt