Lounais-Suomen poliisi on selvittänyt kevään aikana miltei 50 vuotta sitten Ruskolta kadonneen 19-vuotiaan Mirja Paavilaisen kohtaloa. Useita henkilöjä on kuultu, joista osan nimet ovat peräisin Aamusten tiedonhankinnasta. Tapauksen tutkinnanjohtajana toimivan Lounais-Suomen poliisin rikosylikomisario Jari Riialin mukaan kuulemiset ovat kohdistuneet Paavilaisen lähipiiriin.

– Sen hetkisiä kavereita on kuultu. Vielä jatketaan muutamien tarkentavien toimenpiteiden suorittamista. Lähinnä sen tarkistusta, mitä siellä on oikein tapahtunut, Riiali viittaa erilaisiin muistikuviin ja mediassakin esiintyneisiin ristiriitaisuuksiin.

Aamuset on uutisoinut unohdetusta Paavilaisen katoamisesta useasti vuoden 2024 aikana. Etenkin läheisen ystävän Anette Ekmanin muistot (Aamuset 3.12.2024) toivat poliisille paljon yhteydenottoja.

– Ei ole tullut lähiaikoina enää. Joitain yksittäisiä vanhoilta koulukavereilta, mutta mitään uutta tietoa ei ole tullut. Lähinnä spekulaatioita, mitä siinä on voinut käydä, Riiali kertoo.

Paavilainen katosi kotoaan Ruskolta vuodenaikaan nähden vähissä vaatteissa sunnuntaina 28. maaliskuuta 1976, jolloin linja-autojakaan ei tiettävästi kulkenut Turkuun. Sinne hänen piti saapua maanantaina tapaamaan Ekmania, jolla oli edessään ylioppilaskokeet Turun Suomalaisessa Yhteiskoulussa (TSYK).

Kadotessaan Paavilainen kävi samassa opinahjossa lukion toista luokkaa uudelleen korottaakseen arvosanojaan.

– TSYK:in opettajista muistan, että kun peruskoulu tuli, osa opettajista lähti. Eihän siellä mikään kauhean lempeä fiilis ollut. Silloin opettajat eivät lähestyneet oppilaita mitenkään. En usko, että he tiesivät paljoakaan oppilaiden elämästä, Ekman toteaa.

Ahdistus käynnissä olleesta peruskoulu-uudistuksesta ilmenee myös koulun vuosikertomuksesta, joka oli Paavilaisen katoamisvuonna edellisiä suppeampi. Rehtori Aarne Toivola aloitti toukokuussa 1976 päivätyn vuosikertomuksensa seuraavasti: ”Päättymäisillään oleva lukuvuosi, joka varsinaisen koulutoiminnan osalta on ollut normaali, tulee olemaan Turun Suomalaisen Yhteiskoulun viimeinen toimintavuosi.”

Ekman ei muista opettajien puhuneen mitään Paavilaisen katoamisesta. Oppilaslistoihin merkittiin koulunsa keskeyttäneet tai lopettaneet, mutta Paavilaisen nimen kohdalla ei ole merkintää.

Hänen kohtalonsa on yhä mysteeri.

Ekman vahvistaa olleensa yksi poliisin tänä vuonna kuulemista henkilöistä, mutta enempää hän ei halua asiaa julkisesti avata.

– Koen positiivisena, että asioita näinkin pitkän ajan jälkeen vielä otetaan tutkintaan, hän summaa.

Paavilaisen kohtalon selvittäminen jatkuu kadonneen henkilön tutkintana, sillä näyttöä henkirikoksesta ei edelleenkään ole. Mikäli poliisilla on tallessa DNA, voidaan tämän avulla kuitenkin saada uutta tietoa esimerkiksi tuntemattoman vainajan löytyessä.

– Nykyisin, kun henkilö katoaa, otetaan DNA lähiomaiselta talteen. En tiedä, onko Mirjan lähiomaiselta saatu vertailunäyte, jos sellainen on otettu. Mistään muualta se ei siis ole peräisin, jos sellainen on olemassa, Riiali kommentoi.

Voiko juttu vielä joskus ratketa, sitä Riiali ei osaa sanoa.

Jos tiedät tai muistat jotain Mirja Paavilaisen katoamiseen liittyen, ota yhteys toimitukseen aamuset@aamuset.fi tai vihjeet.lounais-suomi@poliisi.fi. Jutussa on käytetty lähteenä teosta Turun Suomalainen Yhteiskoulu 1961–1976: kertomus lukuvuodesta.

Eveliina Portnoj