Kuusivaltaisista taimikoista vain kahdeksan prosenttia on lähes puhtaita kuusikoita, käy ilmi Metsäkeskuksen viime vuoden tarkastuksista hoidetuissa taimikoissa. Joka kolmannessa kuusivaltaisessa taimikossa on muita puulajeja vähintään 30 prosenttia. Sekametsän kasvattaminen kiinnostaa yhä useampia metsänomistajia ja se voi pienentää tiettyjen metsätuhojen riskiä tulevaisuudessa.

Taimikonhoidossa taimikosta poistetaan puita, jotta jäljelle jäävät puuntaimet saavat lisää valoa ja kasvutilaa. Istutettuja kuusikoita on mahdollista muuttaa tietoisesti monilajisiksi taimikonhoidon yhteydessä. Metsäkeskuksen tarkastamista taimikoista oli poistettu myös istutettuja kuusia ja annettu näin tilaa muille luontaisesti syntyneille puulajeille.

Taimikonhoito tehdään usein kahteen kertaan. Metsäkeskuksen viime vuoden tarkastustuloksista käy ilmi, että toiseen kertaan hoidetuissa kuusitaimikoissa oli luontaisesti syntyneitä muita puulajeja suhteessa enemmän kuin pienissä taimikoissa, joissa työ oli tehty ensimmäisen kerran.

– Suuntaus näyttäisi olevan se, että yhä useampi metsänomistaja jättää havupuutaimikoihin myös lehtipuita. Sekapuustoisuus lisää luonnon monimuotoisuutta, antaa ravintoa ja suojaa eläimille sekä pienentää tiettyjä metsätuhoriskejä, toteaa metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta tiedotteessa.

Metsäkeskus tarkastaa vuosittain metsätalouden tuilla tehtyjä metsänhoitotöitä taimikoissa ja nuorissa metsissä. Tarkastuksissa mitataan muun muassa metsänhoitotyön jälkeen taimikkoon jääneiden runkojen määrää.

– Runkoluku on laskenut kuusitaimikoissa viime vuosikymmenen aikana, mutta taimikoiden keskimääräinen tiheys on edelleenkin metsänhoidon suosituksia suurempi. Taimikot olivat hoidon jälkeen selvästi harvimpia Lapissa, mikä johtuu ilmeisesti myös alhaisemmasta tiheydestä ennen hoitoa, sanoo rahoituksen ja tarkastuksen palvelupäällikkö Aki Hostikka Suomen metsäkeskuksesta.

Kuusitaimikoissa oli runsaimmin lehtipuustoa Lapissa, Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Niukimmin lehtipuustoa oli Varsinais-Suomessa. Se johtuu todennäköisesti siitä, että hirvieläimet ovat syöneet puuntaimia. Kuusivaltaisia taimikkoja oli liian karuilla kasvupaikoilla eniten Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Lapissa.

Hoidetut mäntytaimikot ovat tarkastusten perusteella harvempia kuin aikaisemmin. Vaihtelu hoidettujen männiköiden tiheydessä on kuitenkin suurta. Männiköt olivat tiheimpiä Pirkanmaalla ja harvimpia Lapissa.

– Tarkastetuissa mäntytaimikoissa oli selvästi enemmän hyvin harvoja taimikoita kuin tarkastetuissa kuusitaimikoissa. Niissä taloudellinen tuotto ja hiilensidontakyky ovat heikkoja. Alhaiseen tiheyteen ovat voineet vaikuttaa muun muassa hirvieläinten syömät puuntaimet sekä epäonnistumiset metsän uudistamisessa sekä sen jälkihoidossa, Remes arvioi.

Taimikkovaiheen ylittäneissä kuusi- ja mäntyvaltaisissa nuorissa metsissä harvennustyön laatu vaihteli paljon. Keskimäärin 10–15 metrin pituudessa hoidettuja hyvin harvoja nuoria metsiä oli tarkastuksessa mukana paljon. Harvoja puustoja oli eniten Pohjois-Suomessa sekä suovaltaisissa Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa.

Tiedot perustuvat Suomen metsäkeskuksen taimikon varhaishoidon ja nuoren metsän hoidon maastotarkastusten tuloksiin vuosina 2016–24. Tarkastuksia on tehty näinä vuosina yhteensä yli 78 000 hehtaarin alalla.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)