Kuutti Lavosen tunnistettava muotokieli on taiteilijan mukaan kahden osatekijän summa. Lavonen ihailee barokkia tyylinä, ja hänen teoksissaan esimerkiksi valon käyttö muistuttaa vanhasta maalaustaiteesta samoin kuin verhotuin katsein sisäiseen kontemplaatioon uppoutuneet ihmishahmot. Samalla kuitenkin Lavosen teokset viittaavat hänen omaan elämäänsä ja läheisiin ihmisiin.

– Joellan näyttelyssä mukana oleva teos Esther viittaa tyttäreeni Essiin, jonka nimi on suomalais-ugrilainen diminutiiviversio heprealaisesta Estheristä, joka tarkoittaa tähteä. Siten Essi viittaa ”pieneen tähteen”, Lavonen selventää.

Näyttelyn runot ovat syntyneet eri aikoina, usein jonkin kriisin yhteydessä. Tuorein runo, XII, käsittelee Lavosen mukaan rajaselkkauksia. Monesti Lavosen taiteeseen liitetään ajatus metafyysisyydestä, mutta taiteilija painottaa, että hän käyttää kristillisyyteen viittaavia symboleja, kuten Neitsyn Mariaan liitettyä liljankukkaa, omiin tarkoitusperiinsä. Lavonen haluaa jättää metafyysiset pohdinnat jokaisen henkilökohtaiseksi asiaksi. Taiteilijan teosten yhteydessä usein mainittava hengellisyys on ehkä pikemminkin sitä, että niissä aistii kunnioituksen ihmisen sisäistä maailmaa kohtaan. Ulkokuori ei kerro kaikkea ja sisäinen maailma voi olla paljon rikkaampi kuin ulkoinen.

Lavosen näyttely on nähtävillä 15. joulukuuta saakka.

Aamuset-kaupunkilehti (AKM)