Harva ennen kauden alkua rohkeni arvioida, että TPS olisi miesten F-liigan kärkikahinoissa, kun kymmenen kierrosta, eli vajaa kolmannes runkosarjasta, on pelattu. Tulosta on kuitenkin tullut. Kymmenestä pelistään TPS on poistunut kentältä kahdeksan kertaa voittajana. Viime viikonlopun OLS-voiton myötä Palloseura on kuuden ottelun voittoputkessa. Lisäksi kaksi tappiopeliäkin ovat olleet sellaisia, jotka olisivat voineet pelin puolesta kääntyä myös TPS:lle.

Nimilistan perusteella TPS on selvästi heikompi kuin mestaruuskeväänä 2022, eikä tämän kauden F-liigassakaan terävintä kärkeä. Miten tähän on tultu?

TPS:n vahvuus alkukauden aikana on ollut ennen kaikkea pelitavallinen. Päävalmentajaksi täksi kaudeksi palannut Santeri Raatarila valmennusryhmineen on tehnyt joukkueelleen tylyn pelitavan, jonka onnistuessa Palloseura pystyy pelaamaan voitosta joka ilta. Alkukauden aikana joukkue on myös pelannut nöyrästi ja yhtenäisesti.

Pelitavan kivijalka on puolustuksessa ja oman maalin suojelussa. Joukkue puolustaa keskustan todella tiiviisti. Siihen päälle ykkösmaalivahti Oskari Fälden, joka on tämän hetken kuumin maalivahti valtakunnassa. Yhtälön tuloksena TPS on päästänyt vähiten maaleja. Kun salibandyssä päästää reilusti alle kolme maalia ottelua kohden, on mahdollisuus voittaa joka ilta.

Puolustukselta nähtiin kova työnäyte otteluissa muita kärkijoukkueita vastaan. Maaleja lähes liukuhihnalta iskeneet Nokian KrP ja Classic tekivät TPS:ää vastaan yhteensä neljä maalia.

Raatarilan TPS:n pelaaminen ei välttämättä ole kaikkein kauneinta tai viihdyttävintä salibandya, mutta tuloksellista se on. Kupittaan palloiluhallissa viihtyvä yleisö todennäköisesti ottaa mieluummin voitot kuin niukat 7–8-tappiot.

Tiiviin puolustamisen ohella toinen pelijalan kivijaloista on ollut pallossa pysyminen. TPS ei roiski vaan pitää palloa suorastaan itsepintaisesti lähellä omaa maalia kovankin karvauksen alla. Kovalla prosentilla TPS myös pääsee karvauksen alta pois. TPS jopa houkuttelee vastustajaa karvaamaan syvältä, jotta se pääsisi hyökkäämään avointa kenttää vastaan.

Täydellistä TPS:n pelaaminen ei missään nimessä vielä ole. Hyökkäyspäässä TPS on keskikastia. Hyökkääminen on asia, jota Palloseura pyrkii kehittämään kauden edetessä. Orastavia merkkejä kehityksestä onkin ollut jo näkyvissä. Esimerkiksi ylivoimapeliin on alkanut vähitellen löytyä tehoja.

On kiinnostavaa nähdä, minkälaisia juonia muut F-liigan joukkueet kauden aikana löytävät TPS:n puolustuksen murtamiseksi. Toistaiseksi niitä on löydetty niukasti.

Ilkka Lappi