Suunnistaja ja metsäsuunnittelija Maija Sianojan elämä on liikettä. Jukolan viesti on takanapäin, ja nyt käynnissä ovat viimeiset treenit ennen Skotlannissa pidettäviä suunnistuksen sprinttimatkojen MM-kilpailuja. Niitä varten hän harjoittelee kotikulmillaan Sastamalassa.

Suunnistuksen ohella Sianoja työskentelee Metsänterä-yrityksessä, joka tarjoaa asiantuntija- ja metsänhoitopalveluita, kuten puuston kartoittamista. Työssään Sianojan ei tarvitse istua liikoja toimistossa, vaan hän pääsee paikan päälle metsään arvioimaan puustoa.

Sianojalle myönnettiin kaksi kuukautta sitten Metsämiesten Säätiön Työyhteisön hyvä tyyppi -stipendi, jonka saaja ”pitää yllä rehtiä ja luotettavaa metsämies- ja metsänaishenkeä”. Stipendin esittäjät Metsänterällä kuvaavat Maijaa joustavaksi, vastuulliseksi ja nopeaksi.

– Oli hieno juttu, kun sai kunnianosoituksen työstään. Suunnistuksessa stipendin saaminen on yleisempää kuin työelämässä, joten tämä oli kiva yllätys.

Sianojalla on yliopistokoulutus metsänhoitajana, joten työt ovat selvästi omaa alaa. Paloa riittää kuitenkin enemmän urheiluun.

– Tällä hetkellä teen metsäsuunnittelijan töitä sen verran, että saan vuokran ja muut välttämättömyydet maksettua. Työ tuo kuitenkin hyvää vastapainoa urheilulle, joka on tällä hetkellä ykkönen. Sitten kun urheilu-ura jossain vaiheessa tulee päätökseen töitä metsässä voi jatkaa edelleen.

Metsää pystyy katsomaan eri näkökulmista riippuen siitä, onko päällä suunnittelijan vai suunnistajan rooli. Ajatukset eivät harhaudu helpolla, mutta joskus työ ja urheilu voivat sekoittua toisiinsa, Sianoja myöntää.

– Saatan töissä katoa jotain paikkaa ja miettiä, että siihen sopisi rastipiste. Suunnistaessa menen mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B, missä vaaditaan keskittymistä. Toisinaan hahmotan töiden ansiosta esimerkiksi ajourat paremmin, mikä auttaa nopean reitin löytämisessä.

Merkittävää hyötyä metsäasiantuntijuudesta ei suunnistuksessa kuitenkaan ole, sillä kartta on tehty niin hyvin, että jokainen osaa lukea maastoa sen avulla. Tämä on tietenkin reilua muita kohtaan.

Kaupungissa olevia viheralueita Sianoja pitää tärkeänä sekä itselleen että muille. Monet käyttävät metsiä virkistäytymiseen, kuten kävelyyn, juoksuun ja pyöräilyyn. Kun metsiä on tarpeeksi lähellä keskustan alueella, ei tarvitse lähteä kauas saadakseen metsästä iloa, sillä vapaa liikkuminen ei ole kaikille mahdollista.

Sianoja työskentelee enimmäkseen kaupunkien ulkopuolella, jossa on paljon yksityisomisteisia metsiä.

– Tasapainoilen eri tahojen tavoitteiden välillä. Monille metsä on sijoitus, vähän kuten asunto tai osake, joka halutaan saada tuottamaan.

Varsinkin keskustaa lähellä olevat metsät ovat paineen alla, kun kasvava kaupunkiväestö vaatii asuinrakennuksia. Sianoja itse tykkää käydä Impivaaran pitkillä risteilevillä pururadoilla juoksemassa ja talvisin hiihtämässä. Hän viihtyy myös Ruissalossa.

– Teen pitkiä lenkkejä rantamaisemissa ja keväisin ihastelen kasveja sekä vanhoja puita.

Hilda Hietanen