Antiikin Kreikan jumaltarustoa, itävaltalainen ristiriitainen taidemaalari Egon Schiele, filosofi Ludwig Wittgenstein… Rakennuspalikat Heikki Kännönviidenteen romaaniin Kädet ovat vähintään moninaiset ja juuri siksi Kännölle ominaiset, mutta ensimmäisen kipinän antoi Schiele.

– Olin junamatkalla Euroopassa, kun mietin, mikä voisi olla seuraavan kirjani aihe. Wienin taidemuseossa oli suuri Schiele-retrospektiivi. Schiele oli tehnyt minuun opiskeluaikoina valtavan vaikutuksen, mutta tiesin hänestä kuitenkin varsin vähän. Schiele tuntui kuitenkin kiinnostavalta aiheelta ja näyttely vahvisti ajatustani, Kännö kertoo.

Vuonna 1918, 28-vuotiaana, kuollut Schiele eli ristiriitaisen elämän. Hän muun muassa seurusteli alaikäisten tyttöjen kanssa. Kännö miettikin pitkään, miten aiheeseen tarttuu, koska ei halunnut kirjoittaa lolita-tarinaa.

– Oli alusta asti selvää, etten voi kirjoittaa Schielestä kuin rakkaustarinan. Tosin se on aika epäsovinnainen rakkaustarina, mutta toivoakseni kaunis, Kännö toteaa.

Kädet on Kännön tuotannossa poikkeuksellinen romaani ainakin kirjoitusprosessiltaan. Toisin kuin aiemmissa kirjoissan, tällä kertaa Kännö kirjoitti varsin tarkan synopsiksen kirjasta.

– Kirjoitin oikeastaan esikirjan, jossa jokaisen luvun sisältö oli kuvailtu varsin tarkkaan. Mutta varsinaisen kirjoittamisen aikana annoin itselleni luvan poiketa suunnitelmasta, mielellään mahdollisimman paljon. Esimerkiksi kreikkalainen mytologia tuli mukaan kirjaan vasta varsinaisen kirjoittamisen aikana.

Kännön tyyli on hyvin hiottu. Hän kuvaileekin olevansa nysvääjä, joka hioo lauseita pitkään ja hartaasti. Kädet-romaania kirjoittaessa hän pyrki kirjoittamaan eri tavalla.

– Minulla oli ajatus kirjoittaa tarinaa impulsiivisesti ja aika hyökkäävästikin, jotta tarina johtaisi siihen, että kirjoittaisin caps lock pohjassa. Kävi kuitenkin niin, että lopulta kirjoitin tekstiä uudelleen ja uudelleen kuukausitolkulla. Toivottavasti jotain siitä välittömyydestä kuitenkin säilyi, Kännö naurahtaa.

Kirjassa on myös jaksoja, joissa on kirjoitettu kokeellisesti, esimerkiksi lause saattaa alkaa pienellä kirjaimella.

– Pidän kokeellisesta kirjallisuudesta, kunhan se sopii kokonaisuuteen, ja olen aina halunnut irrotella kirjoissani paljon enemmänkin kuin lopulta olen tehnyt. Kaikki kirjassa on hyvin harkittua jokaista pilkun paikkaa myöden. En ihan Jack Kerouaciksi kuitenkaan halunnut lähteä.

Kieli olikin yksi keskeinen rakennuspalikka juonellisten elementtien joukossa.

– Kädet-romaanin aihe hyvin pitkälti on kieli. Lähestyin monia tämän kirjan teemoja kielen kautta. Se on oikeastaan aina ollut niin. Aihe on minulle oikeastaan sivuseikka. Tarvitsen sen, jotta voin kirjoittaa lauseita.

Ilkka Lappi