Valtioneuvosto hyväksyi 19. tammikuuta useita kansallisia tukia koskevia asetuksia. Pohjoisesta tuesta, Etelä-Suomen kansallisesta tuesta ja sokerijuurikkaan kansallisesta tuesta muodostuva kokonaisuus on sovitettu yhteen uudistettujen EU-tukivälineiden kanssa.

Kansallista tukea maksetaan vuoden 2023 tuotannolle yhteensä noin 354,6 miljoonaa euroa. Tuen menekki on noin 30 miljoonaa euroa suurempi kuin vuonna 2022, kun otetaan huomioon valtion talousarviossa vahvistettu kansallisen tuen määräraha vuonna 2023 ja aiemmilta vuosilta siirtyvä säästynyt määrärahaosuus. Tällä kansallisen tuen mitoituksella varmistetaan tukikokonaisuuden jatkuminen mahdollisimman tasapainoisena eri tukivälineiden välillä ja alueellisesta näkökulmasta maatalouden tukivälineiden uudistuessa kokonaisuudessaan vuodesta 2023 alkaen.

Kansallisten tukien kokonaismäärästä noin 93 prosenttia on pohjoista tukea ja noin viisi prosenttia on Etelä-Suomen kansallista tukea. Runsaan kahden prosentin osuus tukimäärästä on muuta kansallista tukea, josta merkittävä osa on nyt vahvistettua sokerijuurikkaan kansallista tukea.

Kansalliset maataloustuet täydentävät EU:n yhteisiä tukijärjestelmiä, ja EU:n maatalouspolitiikka asettaa tiukkoja rajoitteita kansallisten varojen käytölle maatalouden tukemisessa. Tuilla ei saa vääristää kilpailua EU:n yhteisillä markkinoilla.

EU-komission hyväksymät Suomen kansalliset tukimuodot perustuvat pohjoisiin tuotanto-oloihin ja niistä aiheutuviin korkeisiin tuotantokustannuksiin. Viimeisin pohjoisen tuen reunaehdot määrittävä komission päätös on Suomen pohjoisten alueiden maataloutta koskevasta pitkäaikaisten kansallisten tukien järjestelmästä annettu Euroopan komission päätös. Pohjoinen tuki täydentää erityisesti kotieläintalouden EU-tukivälineitä pohjoisen tuen C-alueella Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Etelä-Suomen kansallinen tuki kohdistuu sika- ja siipikarjatalouteen ja puutarhatalouteen Etelä-Suomessa, ja tuen periaatteet vuosina 2023–27 perustuvat komission päätökseen. Koko maassa maksettavan sokerijuurikkaan kansallisen tuen EU-säädöspohjana toimii EU:n maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, ja tukivälineen sisältö jatkuu ennallaan.

Suomessa maatalouden tukien merkitys on erittäin suuri maatilojen kannattavuudelle ja siten kotimaisen ruuantuotannon ylläpitämiselle. Ilman tukivälineitä ruuan alkutuotanto olisi Suomen olosuhteissa nykyistä paljon vähäisempää ja voimakkaasti keskittynyttä, sillä pelkästään markkinatuotoilla ei pystytä kattamaan keskeisten elintarvikeraaka-aineiden korkeita tuotantokustannuksia.

Vuosille 2023–27 uudistetun Suomen maatalouden tukikokonaisuuden keskeisenä tavoitteena on aktiivisen ja kestävän ruoantuotannon ja samalla huoltovarmuuden turvaaminen, ja kansallisten tukien järjestelmät täydentävät EU-tukivälineitä ennen kaikkea tästä lähtökohdasta.

Pohjoisen tuen määrä on vuonna 2023 noin 28 miljoonaa euroa suurempi kuin vuonna 2022 maatalouden tukikokonaisuuden uudistumisen ja yhteensovituksen vuoksi. Etelä-Suomen kansallisen tuen määrä on hieman alempi kuin vuonna 2022 uuden kauden 2023–27 komission päätöksen mukaisesti. Sokerijuurikkaan kansallista tukea maksetaan koko maassa 350 euroa hehtaarilta aiempien vuosien tapaan.

Pohjoisesta tuesta yli puolet eli noin 173 miljoonaa euroa maksetaan maidontuotannolle. Maidon pohjoisen tuen kokonaismäärä on 12 miljoonaa suurempi kuin vuonna 2022. Maidon tuki maksetaan yhtenäisellä tukitasolla, 8,6–31,5 senttiä litralta, koko vuoden 2023 ajan. Litraa kohti maksettua tukitasoa tarkennetaan vuosittain tuotantomäärän kehityksen mukaan. Vuoden 2024 alussa maksetaan litratuen jälkierä, jolla varmistetaan käytettävissä olevan vuoden 2023 tuen täysimääräinen käyttö.

Etelä-Suomen kansallista tukea maksetaan sika- ja siipikarjataloudelle sekä puutarhatuotannolle EU:n markkinajärjestelyasetuksen ja Euroopan komission päätöksen perusteella. Tukimäärät kokonaistasolla ovat hieman pienemmät kuin vuonna 2022. Sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki nousee yhden euron viitemäärän yksikköä kohti AB-alueella, kun maksun perusteena olevien tilakohtaisten viitemäärien kokonaismäärä vuosittain pienenee. Kasvihuonetuotannon tuki alenee 0,1 euroa neliöltä vuoteen 2022 verrattuna. Puutarhatalouden varastointituen lähtötasot eivät muutu vuoteen 2022 verrattuna, mutta tukitasot tarkentuvat varastoitavien tuotemäärien perusteella myöhemmin.

Nautakarjataloudessa sekä lammas- ja vuohitaloudessa tukitasot ovat vuonna 2023 monelta osin korkeammat kuin vuonna 2022. Tuen mitoituksessa on otettu huomioon luonnonhaittakorvauksen kotieläintilankorotuksen päättyminen sekä muut EU-tukivälineiden ja kansallisten tukien välisen yhteensovituksen vaikutukset.

Pohjoisessa tuessa sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki on porrastettu, ja yli 200 eläinyksikön tilakohtaisilla viitemäärillä tukikehitys on aiempaan tapaan mahdollisimman yhtenäinen Etelä-Suomen kansallisen tuen kanssa. Sika- ja siipikarjatalouden pohjoinen tuki nousee 22–30 euroa viitemäärän yksikköä kohti tätä tilakohtaista rajaa pienemmillä viitemäärillä ja rajan ylittävien viitemäärien tuki olisi 1–2 euroa viitemäärän yksikköä kohti korkeampi kuin vuonna 2022. Myös C-alueella tilakohtaisten viitemäärien kokonaismäärä pienenee vuosittain.

Valkuaiskasvien ja öljykasvien viljelyn pohjoista hehtaaritukea korotetaan vuoteen 2022 verrattuna. Korotuksen tavoitteena on osaltaan ylläpitää Suomen huoltovarmuutta. Muut pinta-alaperusteiset pohjoiset tuet säilyvät vuoden 2022 tasolla. Metsämarjojen ja sienten varastointituessa tukitasot säilyvät samoina kuin vuonna 2022.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)