Suomalaiset ovat kiinnostuneita hoitamaan itse perintömetsiään. LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyssä noin joka kymmenes odottaa saavansa perintönä metsää tai on sitä jo perinyt. Mutta moni miettii vaihtoehtoja perinnön hyödyntämiselle. LähiTapiolan metsäasiantuntija Marika Makkonen toteaa, että perinnön saatuaan vaihtoehtoja kannattaa harkita ja huonointa mitä voi tehdä, on olla tekemättä mitään.

Onko näköpiirissä, että perit metsää? Tai ehkä olet jo saanut perinnön puina? Melko moni suomalainen on aloittanut uransa metsänomistajana juuri perinnön kautta. Lähes puolet metsänomistajista on saanut metsänsä perintönä.

Kyselyn mukaan noin joka kymmenes kyselyn yli tuhannesta vastaajasta ennakoi saavansa perintönä metsää tai on jo saanut perintönsä. Monelle metsäperinnön saaminen ei näytä tuottavan mitään ongelmia, sillä moni on valmis hoitamaan perintöään itse.

– Olen iloinen siitä, että näin moni vastaaja haluaa ottaa metsätilan haltuun ja tehdä sen eteen töitä. Aktiivista metsänomistajaa palkitaan monin eri tavoin, olipa hyöty sitten taloudellisen tuoton tai ihan vain virkistäytymisen muodossa. Aktiivinen metsänomistaminen vaatii kuitenkin osaamista ja aikaa. Vaikka kaiken ostaisi palveluina, ymmärrys siitä mitä ja miksi asioita tehdään, on hyvä olla omissa käsissä, Makkonen sanoo.

Etenkin kyselyn nuorimmat vastaajat ovat valmiita aloittamaan perintömetsänsä hoitamisen itse. Maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa asuvilla vastaajilla haluja omaehtoiseen metsänhoitoon on enemmän. Yllättävää kuitenkin on, että hieman alle puolet kaupungeissa asuvista olisi halukas hoitamaan metsäänsä. Selvä ero on pääkaupunkiseudulla asuvien mietteissä, sillä heistä vain joka kuudes olisi valmis metsänhoitoon.

Vaikka omaehtoiseen metsänhoitoon löytyy halukkaita, monilla vastaajilla vaihtoehdot perintönsä huolehtimiselle ovat aidosti avoinna. Perintömetsän myyminen tuntuu joka neljännen mielestä hyvältä vaihtoehdolta. Joka viides puolestaan voisi pitää metsänsä, mutta ei halua hoitaa sitä itse. Noin joka kymmenes sanoo, ettei aio tehdä mitään. Etenkin pääkaupunkiseudulla asuvat perijät punnitsevat monien vaihtoehtojen välillä.

– Maaseudun kasvattina tunnistan ajattelun hyvin. Metsällä on monille tunnearvoa – onneksi – ja on hienoa olla osa sukupolvien jatkumoa. Metsässä omien päätösten ja työ tulokset voi nähdä konkreettisesti ajan saatossa ja onhan se hienoa katseltavaa. Tekevälle voi kuitenkin sattua ja virheitä siinä sivussa, kaikesta voi kuitenkin oppia. Heille, jotka puolestaan haluavat pitää metsänsä muttei huolehtia metsänhoidoista, verotuksesta tai muistakaan metsätalouden velvoitteista, suosittelen tutustumaan yhteismetsään. Siinä huolehtimisen voi jättää ammattimaiselle hoitokunnalle eikä sen helpompaa metsänomistamisen tapaa luultavasti löydy.

LähiTapiolan kyselyyn vastanneista metsäperijöistä seitsemän prosenttia pohtii yhtenä vaihtoehtona omistukselleen yhteismetsään liittymistä. Yhteismetsässä metsäpalsta tai sen osa liitetään osaksi yhteismetsää ja metsänomistajasta tulee yhteismetsän osakas.

Arjen katsaus -kyselyn toteutti Kantar Public. Kysely on tehty 7.–13. lokakuuta. Siihen vastasi 1 020 henkilöä. Kyselyn virhemarginaali on 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)