Kuolinkolarit tutkitaan Suomessa tarkasti. Mitä moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista voidaan oppia? -aineisto perustuu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkintaselostuksiin moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista 2010-luvun lopulta. Tutkijalautakunnat etsivät onnettomuuden syitä ja tekivät parannusehdotuksia monesta näkökulmasta. Selostukset analysoitiin ja onnettomuudet luokiteltiin tätä aineistoa varten.

– Suomessa kuolemaan johtaneet onnettomuudet tutkitaan tarkasti. Uusittu aineisto on hyvä esimerkki siitä, miten tutkijalautakuntien tekemää työtä hyödynnetään, korostaa liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty Onnettomuustietoinstituutti OTI:sta.

Luokitellusta aineistosta muodostui neljä onnettomuusluokkaa: Suistuminen vauhdilla (29 %), moottoripyöräilijä toimi oikein tai aito vahinko (27 %), suistuminen tai törmääminen päihtyneenä (23 %) ja moottoripyöräilijä toimi poikkeavasti (21 %).

– Luokittelussa aidot vahingot ilman suurta riskinottoa, kuten päihteitä tai rajuja ylinopeuksia, vastaavat vajaata kolmasosaa kaikista onnettomuuksista. Kuitenkin yli 70 prosenttia kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kertoo karua kuvaa siitä, että moottoripyöräilijän oma toiminta on usein ollut omiaan aiheuttamaan onnettomuuden, Vuoristo toteaa.

Tilastojen valossa moottoripyöräily on monin verroin vaarallisempaa kuin vaikkapa henkilöautoilu. Viimeisen kolmen vuoden aikana on kuollut keskimäärin 24 ja loukkaantunut 325 moottoripyöräilijää vuodessa.

– Kun verrataan moottoripyöräilyä ja autoilua suhteessa suoritteeseen eli siihen, kuinka paljon niillä ajetaan, on moottoripyöräily huomattavasti turvattomampaa kuin henkilöautoilu. Vuosien 2018–20 aikana menehtyi keskimäärin 130 henkilöautossa ollutta ja 24 moottoripyöräilijää. Suoritteeseen nähden moottoripyörällä sattuu kuolonkolareita noin kuusi kertaa useammin kuin henkilöautolla, vahvistaa Liikenneturvan suunnittelija Toni Vuoristo.

– Turvallisuushakuinen moottoripyöräilyä tosissaan harrastava, tai jopa työmatkojaan ajava voi oppia tilastoihin päätyneistä onnettomuuksista, mutta ei kuitenkaan päädy niihin koskaan itse, Vuoristo painottaa.

Koulutuksen avulla motoristeja ohjataan pohtimaan omaa ajamistaan ja sen mahdollisia riskejä onnettomuusesimerkkien avulla. Tavoitteena on osoittaa, että vaarojen ennakointi ja niiden välttäminen on mahdollista monessa vaiheessa ja ajallisesti myös kauan ennen onnettomuustilannetta. Uusittu koulutusaineisto, motoristin opas sekä kouluttajan opas, sopii erityisesti koulutuksiin. Aihetta voi opiskella myös itsenäisesti.

Aineisto perustuu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkintaselostuksiin moottoripyöräilijöiden kuolemankolareista 2010-luvun lopulta. Aineistoa varten on käyty läpi yhteensä 96 kuolemankolaria.

Luvut perustuvat Tilastokeskuksen tilastoimiin, poliisin tietoon tulleisiin tieliikenneonnettomuuksiin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)