Yli 50 vuotta sitten löydetyn Hattulan Suontaan Vesitorninmäen miekkahaudan tuore uudelleenanalyysi kyseenalaistaa perinteiset käsitykset sukupuolten rooleista rautakauden ja varhaiskeskiajan yhteisöissä ja kertoo ei-binäärisen sukupuolen ilmaisusta aikakaudella. Hauta toimii myös osoituksena siitä, kuinka tällaiset henkilöt ovat voineet olla arvostettuja ja kunnioitettuja yksilöitä yhteisöissään.

Vuonna 1968 Hattulan Suontaan Vesitorninmäestä löydettiin vesiputkea kaivettaessa pronssikahvainen miekka. Miekka johti noin tuhat vuotta vanhan ruumishaudan löytymiseen, ja sittemmin haudasta on tullut varsin tunnettu sen sisältämän esineistön vuoksi.

Haudan sisältämät korut viittaavat siihen, että vainaja oli puettu aikakaudelle tyypilliseen naisen asuun. Silti vainaja oli laskettu maahan maskuliiniseksi mielletyn miekan – joidenkin tulkintojen mukaan jopa kahden – kanssa. Vuosikymmenten aikana Suontaan hautaa on pidetty naisen ja miehen kaksoishautana tai vaihtoehtoisesti naisen miekkahautana ja siten todisteena voimakkaiden naisjohtajien tai mahdollisesti jopa naissoturien olemassaolosta rautakauden Suomessa. Uusi tutkimus kuitenkin kyseenalaistaa aikaisemmat tulkinnat.

Tutkimuksessa varmistui, että hautaan on haudattu vain yksi vainaja, jolla on ollut yllään aikakaudelle tyypillinen naisen asu ja vasemmalla lonkallaan kahvaton miekka.

– Vainaja vaikuttaa olleen yhteisössään hyvin arvostettu. Hänet oli aseteltu hautaan pehmeälle höyhenpeitteelle arvokkaiden turkisten ja esineiden kanssa, kertoo arkeologian tohtorikoulutettava Ulla Moilanen Turun yliopistosta.

Vainajasta tehtiin myös muinais-DNA-analyysi. DNA oli pahasti hajonnutta, mutta tutkimuksessa vaikutti siltä, että vainajalla olisi ollut sukupuolikromosomiyhdistelmä XXY eli Klinefelterin oireyhtymä.

– Tämänhetkisen datan perusteella on todennäköistä, että Suontaan yksilö olisi ollut XXY, vaikka DNA-tulos perustuu hyvin pieneen datamäärään, painottaa genetiikan tutkijatohtori Elina Salmela Helsingin yliopistosta.

Klinefelterin oireyhtymän kliiniset oireet vaihtelevat yksilöittäin ja ovat usein niin lieviä, että oireyhtymä saattaa jäädä huomaamatta. Vaikka XXY-yksilö on tavallisesti anatomisesti mies, voi oireyhtymä aikaansaada esimerkiksi rintojen kasvua, lihasmassan pienenemistä tai lapsettomuutta.

Moilasen mukaan Suontaan vainaja voi toimia esimerkkinä yksilöstä, jonka sosiaalinen identiteetti asettuu perinteiseksi mielletyn sukupuolijaottelun ulkopuolelle.

– Jos Klinefelterin oireyhtymän piirteet ovat näkyneet henkilöllä selvästi, häntä ei välttämättä pidetty varhaiskeskiajan yhteisössä puhtaasti naisena tai miehenä. Haudan runsas varustelu osoittaa, että henkilö paitsi hyväksyttiin, häntä myös arvostettiin ja kunnioitettiin. Biologia ei kuitenkaan suoraan määritä henkilön identiteettiä, Moilanen muistuttaa.

Tutkimuksessa myös paljastui, että haudan kahdesta miekasta vain toinen on kuulunut alkuperäiseen hautaukseen. Näyttävä pronssikahvainen miekka on todennäköisesti kätketty hautaan vasta varsinaisen hautauksen tekemisen jälkeen.

– Tämäkin korostaa henkilön ja tämän muiston tärkeyttä omassa yhteisössään, Moilanen sanoo.

Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu arvostetussa European Journal of Archaeology -journaalissa. Tutkimuksesta on kerrottu myös Kalmistopiiri-verkkojulkaisussa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)