Uskottava se on. Lapseni täyttää ihan kohta kaksi vuotta ja hänestä on kuoriutunut ihminen, joka ymmärtää maailmanmenoa. Hän osaa sanoa kiitos, heippa ja hyvää, mutta viljelee myös ei-sanaa varsin tiheään. Lapsi ymmärtää kaiken mitä ympärillä puhutaan ja hämmästyttää tarkkanäköisyydellään päivittäin. Hän ottaa maailmaa haltuun suurin harppauksin ja samalla hänen persoonansa alkaa tulla esiin. Tuttipulloa syöneestä ja lelukaaren alla köllötelleestä vauvasta on kasvanut fiksu, sydämellinen ja huumorintajuinen lapsi, joka tunnistaa kirjaimia ja haluaa kerätä pihalta kaikki näkemänsä roskat.

Kun minä lähitulevaisuudessa sanon kukkakaaren alla raaseporilaisissa linnamaisemissa ”tahdon”, jätän hyvästit omalle sukunimelleni ja ryhdyn rouva Kuuluvaiseksi. Omassa sukunimessäni Lahtisessa ei sinänsä ole mitään vikaa ja kannan sitä asiaan kuuluvalla ylpeydellä.

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Uskaltaudutaan silti hetkeksi tuntemattomille vesille.

Nappia painaen ja numerolipuke kouraan. Kuusi asiakasta odottaa marketin infossa vuoroaan ennen minua. Kevättalvea pukkaa, talvitakki päällä ja pappalätsä päässä tuppaa tulemaan kuuma. Hiki noroilee selkää pitkin. Ja jälleen kerran se tapahtuu. Infotiskille ilmaantuu vanhempi rouva toimittamaan asiaansa. Infon asiakaspalvelija yrittää kertoa, että käytäntönä on ottaa vuoronumero ja odottaa omaa vuoroaan.

Kohtasin hänet lumisella rannalla kylmänä pakkaspäivänä, kun navakka tuuli kuritti poskipäitä. Punoittavat poskeni olivat lähempänä Lumikkia, kun niitä vertasi hänen ahavoituneehen ihoonsa, jossa näkyi enemmän elämän jälkiä kuin keskivertoihmiselle soisi.

Kotimainen vanhusten hoito on noussut jälleen räikeästi esille ikävien uutisten merkeissä. Pula hoitohenkilökunnasta sekä valvonnan puute ovat aiheuttaneet ikäviä tapauksia, joita ei toivoisi ikinä kenenkään tai oman läheisensä kohtaloksi. Eikä itsensä, koska kaikki joskus vanhenee, ja saa vain odottaa kohtaloaan missä vanhuutensa viettää ja miten.

Kun alle 20-vuotiaiden poikien jääkiekkomaajoukkue voitti alkuvuodesta maailmanmestaruuden, nousi pinnalle jälleen kerran myös keskustelu jääkiekkoharrastuksen kalleudesta. Varsinkin Ilta Sanomat tarttui aiheeseen monesta näkökulmasta.

Suomalaisena neljän erilaisen vuodenajan ylistäminen tuntuu olevan lähes kansalaisvelvollisuus. Myönnettävä on, että laineiden liplatus ja tuoreet mansikat, ruskan väreissä hehkuva luonto ovat ihania asioita.

Kuten jokaisen uuden vuoden alkumetreillä, elämme jälleen suurta kliseiden ajanjaksoa. Kuulun kellonlyömän huumassa tehdyt mullistavat päätökset, lupaukset ja pyrkimykset on laitettu vastikään täytäntöön. Onhan tässä ehtinyt jo olla pari maanantaitakin, joista on tarvittaessa voinut hakea lisäpontta ”uusi vuosi, uusi minä” -tittelillä kulkevien muutosten pönkittämiseen. Pari Pirkkoa ja Pontusta aloitti lenkkeilyn, tusina Tarjaa ja Taavettia teki ruokarempan ja satunnaiset Seijat ja Sasut vannoivat alkavansa joko vähentämään muovijätettä, ryhtyvänsä vegaaneiksi tai pistävänsä tupakan pannaan.

Näin välähdyksen ja sinisen tunnuksettoman pakettiauton tienpielessä. Ja tiesin heti. Nopeutta oli liikaa. Aivan liikaa. Sakko on tulossa.

Astrid Lindgrenin luoma Peppi Pitkätossu on rakastettu anarkistisen naisenergian symboli. Absurdia anarkiaa ilmentää myös Pepin koko nimilitania Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu.

Kun tumppasin sen viimeisen tupakkani, huomasin, että se ei jäänytkään viimeiseksi. Tosin nyt toivon olevani siinä pisteessä, että niitä en enää tumppaa. Ymmärsin olevani kummallisessa riippuvuuden kierteessä, mitä enemmän asiaa itseltäni kielsin sitä suurempi houkutus minulle syntyi. Ja mitä enemmän kieltoa, sitä enemmän keksin mitä kummallisempia syitä sortua uudelleen.

Joulu saa aikaan kiireen tuntua. Pitäisi olla leipomassa, kuuraamassa nurkkia ja ostamassa lahjoja. Suunnittelemassa sitä täydellistä joulumenua ja kaupassa jonottamassa ruoka-aineksia siihen mestariteokseen, jonka resepti löytyi eilen lehdestä. Samalla pitäisi yrittää nauttia joulun tunnelmasta, markkinoista, sekä fiilistellä glögin, pipareiden ja villasukkien kanssa sohvalla. Sillä onhan nyt joulu.

Tuskin olen kulinaristina joutunut mistään aiheesta yhtä tulikivenkatkuisiin vääntöihin kuin luomuruoasta. On olemassa iso luomu-uskovaisten joukko, jotka eivät salli luomun kyseenalaistamista missään muodossa. He puolustavat luomua raivokkaasti kynsin ja hampain ja lynkkaavat kriittiset ajattelijat joukolla.

Yle kertoi alkuviikosta tehneensä sopimuksen jalkapallon MM-kisojen näyttämisestä vuonna 2022.

Sosiaalipolitiikan opintoihini kuuluvalla kurssilla pohdittiin huono-osaisuutta ja sitä, miksi se usein periytyy. Kuka on huono-osainen, ja mitkä ovat mekanismit, jotka sysäävät huono-osaisen perheen lapset usein huono-osaisiksi myös aikuisena?