Liian nörtti, liian läski, pölö hassuttelukuva kanapäähineellä tai yhteisselfie junttijulkkiksen kanssa. Tinderin maailmassa ollaan kaukana senssipalstojen ajoista, jolloin foto ois ollut kiva ylläri. Yksi kuva arvioidaan sekunneissa.

Koska Suomen kesä on niin lyhyt, on elettävä koko vuoden edestä. Ennen kuin pimeys ja syksy iskevät päin naamaa ja ihmiset katoavat Turun kartalta. Ehkäpä siksi olen kuullut monelta tutultani viime aikoina kevätväsymyksen lisäksi kesäväsymyksestä. Valoisat illat ja lämpimät päivät aiheuttavat ihmisissä pakonomaisen tunteen nauttia ja suorittaa kesää.

Monen julkkiksen kuolema on koskettanut ja aiheuttanut kohua suuren yleisön keskellä. Näin kävi myös kuluneen viikon aikana Anthony Bourdainin tapauksessa. Ei ihme, sillä tässä kokissa ja maailmanmatkaajassa oli sitä jotakin isolla ässällä. Hänen juontajahahmoonsa mahtui yhtä lailla asennetta, persoonaa, iloa, energisyyttä, älyä sekä huumorintajua. Lisäksi Bourdainin kyky ajatella ja toimia eri tavalla kuin mitä perinteiset normit vaativat tuottivat asenteellista televisio-ohjelmaa. Ehkä sitä voisi kutsua aitoudeksi, olla sellainen kuin on.

HC TPS tiedotti puoliltapäivin keskiviikkona uudesta toimitusjohtajastaan. Mika Eskolan seuraajaksi valittiin tekstiiliyhtiö Lindström Groupin Keski- ja Länsi-Euroopan aluejohtaja sekä johtoryhmän jäsen Santtu Jokinen. Jokinen sopii tehtävään erittäin hyvin myös historiansa puolesta, sillä hän on entinen TPS:n juniorijääkiekkoilija.

Jokainen muistaa ensimmäisen kertansa. Oma ensimmäinen kertani koitti 25. kesäkuuta 1988, kun Marco Van Basten siirsi huikealla volleyllaan Hollannin 2-0-johtoon jalkapallon EM-kisojen finaalissa.

Kesäloma on suomalaisille pyhä asia. Olemme tottuneet laskemaan kesän aurinkoiset ja lämpimät viikot yhden käden sormilla. Lomaan on useimmilla mahdollisuus vain muutaman viikon ajan. Jos syysloma kuluu neljän seinän sisällä sateen ropinaa kuunnellen ja lasten jatkuvia riitoja selvitellen, ei sitä yleensä kauaa jakseta harmitella.

Minulla on ikävä monia asioita – ja kaipuutani on olemassa monta eri sorttia. Haikaillen sen kesäaamun perään, jolloin istuin ensimmäistä kertaa elämäni rakkauden käsipuolessa mökkisaunan verannalla. Muistelen onnenkyyneleitä katseessani sitä hetkeä, kun nostin ikioman koiranpennun syliini. Kertaan kaiholla läpi elämää ja pysähdyn vaalimaan tiettyjä hetkiä ja tapahtumia. Nyt on paras olla juuri tässä, mutta joskus on hyvä antaa ikävän viedä mennessään (tosin vain hetkeksi).

Sanomalehtien liiton kevätseminaarissa pohdittiin, miten tavoittaa nuoret. Syytä oli pohtia myös sen takia, ettei salissa ollut yhtään alle 35-vuotiasta.

Osallistuin ensimmäistä kertaa joukkorahoitukseen. Kohde on kerrassaan vastustamaton; Suomen sisällissotaa kuvaava lautapeli 1918: Veli veljeä vastaan . Posti tuonee pelin kesäkuun aikana. Pieniä viivästyksiä on tullut, kuten joukkorahoituksessa aina, mutta ei se haittaa. On hienoa olla tukemassa näin hienoa projektia, jossa on takana vieläpä turkulaisia lautapelien ja poliittisen historian asiantuntijoita.

Sain sydäntä särkevää lukijapostia härskisti avioliitossaan petetyksi tulleelta henkilöltä. Hänen kuvaamansa ahdistuksen ja surun tunteet ovat tuttuja kaikille petetyille ja jätetyille. Kun ihminen, jota on rakastanut, johon on luottanut, jonka kanssa elämänsä on rakentanut ja jakanut, toimii täysin odottamattoman julmasti, elämä hajoaa palasiksi.

On ihmisiä, jotka reissaavat käsimatkatavaroilla mihin tahansa. Ja sitten niitä, jotka raahaavat perässään valtavaa ja painavaa matka-arkkua, joka räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kesälomareissulle lähteminen on ihanaa, mutta pakkaaminen sen sijaan saa suurimmalle osalle ihmisistä tuskahien pintaan.

Metsäreittien varrella kukkivista valkovuokoista tulee mieleen oma lapsuus ja lähestyvä äitienpäivä. Valkovuokot kielivät saapuvasta kesästä. Niistä oli mukava kerätä kimppu omalle äidille, ja ojentaa ne sitten itsekyhätyn tikku-ukoilla komistelevan kortin kera tänä tärkeänä äitien muistopäivänä.

Eurooppa puhkeaa jälleen musiikkikukkaseen tällä viikolla, kun Euroviisut järjestetään 63. kerran. Tänä vuonna kisataan Portugalissa, noin 20 000 ihmistä sisäänsä mahduttavassa Altice Arenassa.

Lastenohjelmat ovat olleet viime aikoina tapetilla. En kuitenkaan ota kantaa Heinämäkigateen. Sen sijaan alla pari esimerkkiä lastenohjelmien maailmasta, jotka alkavat ahdistaa, jos alkaa yhtään enemmän miettiä.

Elettiin vuosituhannen vaihdetta. Pieni maalaiskylä Lounais-Suomen rannikolla eli kukoistuskauttaan. Lapset pääsivät aloittamaan opintiensä oman kylän koulussa, hevosaitauksen vieressä sijainneesta kyläkaupasta saattoi hakea unohtuneen maitopurkin, ja kyläyhdistys järjesti seudulla tapahtumia toisensa perään. Koululaisena kuljin isäni mukana keräämässä nimiä adresseihin, myin arpoja tapahtumissa ja osallistuin kokouksiin omia asiakirjoja kirjoittaen.

Minä muutan usein. Osittain se johtuu siitä, että asuttamillani asunnoilla on tapana tulvia tai painua putkiremonttiin, mutta yhtä lailla vika on minussa. Poden kroonista muuttokuumesyndroomaa.

Kuulun Kupittaan jalkapallostadionin vakiokalustoon. Olen kuulunut jo vuosikymmeniä. Paikalla on nykyisin toinenkin nimi, mutta en vielä pysty käyttämään sitä luontevasti. Asiat ottavat aikansa. Veikkausliigasta taivuin puhumaan vasta vuosien vastarinnan jälkeen.

Konditoriayrittäjä kertoi Twitterissä yllättyneensä, kun työpaikkaa hakenut nuori nainen saapui työhaastatteluun äitinsä kanssa. Äiti hoiti haastattelussa markkinointipuheetkin lapsensa puolesta, mutta tyttö ei saanut paikkaa. Olin twiittiketjua lukiessani Hietasen tavoin ”ku klavul päähä lyäty”. En siitä, ettei paikkaa herunut, vaan siitä, että jollekin ylipäätään tulee mieleen mennä mukaan aikuisen lapsensa työhaastatteluun.

Varma kevään merkki ovat keskustan kaupunkikuvaan ilmestyvät yhteiskunnan ja sosiaalisten turvaverkostojen ulkopuolella elävät nautintoaineiden väärinkäyttäjät. Ennen heitä saatettiin kutsua ryhmänimittäjillä juopot, narkkarit, hanttapulit, puliveivarit tai laitapuolen kulkijat. Korrektissa nykymaailmassa tällaisten nimitysten käyttäminen olisi ihmisarvoa loukkaavaa.