En ole koskaan (toistaiseksi) kokenut kärsiväni ikäkriiseistä. Muita kriisejä matkan varrelle kyllä on mahtunut, mutta ikää osoittavasta numerosta kriiseilyni ei ole johtunut. Tosin parin vuoden päästä, neljänkympin kohdalla, voin olla eri mieltä.

Tutustuin kesälomamatkan yhteydessä Somerolla sijaitsevaan astrologiakahvilaan. En usko horoskooppeihin, mutta kahvila ja sen oheistoiminta kuulostivat niin mielenkiintoisilta, että eihän kokemusta voinut jättää väliin.

Meitsi on sellainen tyyppi, jolla on useimmiten vain yksi plääni. En tee varasuunnitelmia. Joskus se on palkitsevaa. Toisinaan taas pääsee parku, kun se ainokainen tavoite ei toteudukaan.

Luin useamman päivän ajan lukenut otsa rypyssä Helsingin Sanomissa juhannuslauantaina julkaistua juttua, jonka otsikossa julistettiin: ”Metsä on ruma, vaarallinen ja ahdistava ja siitä on revittävä kaikki hyöty”. Kyseessä oli tiedeosastolla julkaistu artikkeli, ei provosoiva kolumni. Siinä pohditaan alan tutkimusten valossa, millainen suhde entisajan suomalaisilla oli metsään.

Liian nörtti, liian läski, pölö hassuttelukuva kanapäähineellä tai yhteisselfie junttijulkkiksen kanssa. Tinderin maailmassa ollaan kaukana senssipalstojen ajoista, jolloin foto ois ollut kiva ylläri. Yksi kuva arvioidaan sekunneissa.

Koska Suomen kesä on niin lyhyt, on elettävä koko vuoden edestä. Ennen kuin pimeys ja syksy iskevät päin naamaa ja ihmiset katoavat Turun kartalta. Ehkäpä siksi olen kuullut monelta tutultani viime aikoina kevätväsymyksen lisäksi kesäväsymyksestä. Valoisat illat ja lämpimät päivät aiheuttavat ihmisissä pakonomaisen tunteen nauttia ja suorittaa kesää.

Monen julkkiksen kuolema on koskettanut ja aiheuttanut kohua suuren yleisön keskellä. Näin kävi myös kuluneen viikon aikana Anthony Bourdainin tapauksessa. Ei ihme, sillä tässä kokissa ja maailmanmatkaajassa oli sitä jotakin isolla ässällä. Hänen juontajahahmoonsa mahtui yhtä lailla asennetta, persoonaa, iloa, energisyyttä, älyä sekä huumorintajua. Lisäksi Bourdainin kyky ajatella ja toimia eri tavalla kuin mitä perinteiset normit vaativat tuottivat asenteellista televisio-ohjelmaa. Ehkä sitä voisi kutsua aitoudeksi, olla sellainen kuin on.

HC TPS tiedotti puoliltapäivin keskiviikkona uudesta toimitusjohtajastaan. Mika Eskolan seuraajaksi valittiin tekstiiliyhtiö Lindström Groupin Keski- ja Länsi-Euroopan aluejohtaja sekä johtoryhmän jäsen Santtu Jokinen. Jokinen sopii tehtävään erittäin hyvin myös historiansa puolesta, sillä hän on entinen TPS:n juniorijääkiekkoilija.

Jokainen muistaa ensimmäisen kertansa. Oma ensimmäinen kertani koitti 25. kesäkuuta 1988, kun Marco Van Basten siirsi huikealla volleyllaan Hollannin 2-0-johtoon jalkapallon EM-kisojen finaalissa.

Kesäloma on suomalaisille pyhä asia. Olemme tottuneet laskemaan kesän aurinkoiset ja lämpimät viikot yhden käden sormilla. Lomaan on useimmilla mahdollisuus vain muutaman viikon ajan. Jos syysloma kuluu neljän seinän sisällä sateen ropinaa kuunnellen ja lasten jatkuvia riitoja selvitellen, ei sitä yleensä kauaa jakseta harmitella.

Minulla on ikävä monia asioita – ja kaipuutani on olemassa monta eri sorttia. Haikaillen sen kesäaamun perään, jolloin istuin ensimmäistä kertaa elämäni rakkauden käsipuolessa mökkisaunan verannalla. Muistelen onnenkyyneleitä katseessani sitä hetkeä, kun nostin ikioman koiranpennun syliini. Kertaan kaiholla läpi elämää ja pysähdyn vaalimaan tiettyjä hetkiä ja tapahtumia. Nyt on paras olla juuri tässä, mutta joskus on hyvä antaa ikävän viedä mennessään (tosin vain hetkeksi).

Sanomalehtien liiton kevätseminaarissa pohdittiin, miten tavoittaa nuoret. Syytä oli pohtia myös sen takia, ettei salissa ollut yhtään alle 35-vuotiasta.

Osallistuin ensimmäistä kertaa joukkorahoitukseen. Kohde on kerrassaan vastustamaton; Suomen sisällissotaa kuvaava lautapeli 1918: Veli veljeä vastaan . Posti tuonee pelin kesäkuun aikana. Pieniä viivästyksiä on tullut, kuten joukkorahoituksessa aina, mutta ei se haittaa. On hienoa olla tukemassa näin hienoa projektia, jossa on takana vieläpä turkulaisia lautapelien ja poliittisen historian asiantuntijoita.

Sain sydäntä särkevää lukijapostia härskisti avioliitossaan petetyksi tulleelta henkilöltä. Hänen kuvaamansa ahdistuksen ja surun tunteet ovat tuttuja kaikille petetyille ja jätetyille. Kun ihminen, jota on rakastanut, johon on luottanut, jonka kanssa elämänsä on rakentanut ja jakanut, toimii täysin odottamattoman julmasti, elämä hajoaa palasiksi.

On ihmisiä, jotka reissaavat käsimatkatavaroilla mihin tahansa. Ja sitten niitä, jotka raahaavat perässään valtavaa ja painavaa matka-arkkua, joka räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Kesälomareissulle lähteminen on ihanaa, mutta pakkaaminen sen sijaan saa suurimmalle osalle ihmisistä tuskahien pintaan.

Metsäreittien varrella kukkivista valkovuokoista tulee mieleen oma lapsuus ja lähestyvä äitienpäivä. Valkovuokot kielivät saapuvasta kesästä. Niistä oli mukava kerätä kimppu omalle äidille, ja ojentaa ne sitten itsekyhätyn tikku-ukoilla komistelevan kortin kera tänä tärkeänä äitien muistopäivänä.

Eurooppa puhkeaa jälleen musiikkikukkaseen tällä viikolla, kun Euroviisut järjestetään 63. kerran. Tänä vuonna kisataan Portugalissa, noin 20 000 ihmistä sisäänsä mahduttavassa Altice Arenassa.

Lastenohjelmat ovat olleet viime aikoina tapetilla. En kuitenkaan ota kantaa Heinämäkigateen. Sen sijaan alla pari esimerkkiä lastenohjelmien maailmasta, jotka alkavat ahdistaa, jos alkaa yhtään enemmän miettiä.