Monen diabetesta sairastavan arki on muuttunut aiempaa kuormittavammaksi. Osa ei pääse hoitoon silloin, kun olisi tarve. Kontrollikäynnit venyvät ja hoitokontakti harvenee.

Diabetesliiton julkaiseman Diabetesbarometrin mukaan diabeteshoitajalle pääsy toteutuu useimmiten, mutta lääkäripalvelujen saatavuudessa on merkittäviä ongelmia.

Tyypin 2 diabetesta sairastavista puolet (53 %) kertoo pääsevänsä diabeteshoitajan vastaanotolle tarpeensa mukaan, tyypin 1 diabetesta sairastavista aikuisista suurin osa (79 %).

Lääkärille pääsy on huomattavasti vaikeampaa. Alle puolet (46 %) tyypin 2 diabetesta sairastavista saa lääkärin palvelua tarpeensa mukaan. Kaksi viidestä (39 %) vastanneesta kertoo pääsevänsä diabetesasioissa lääkärin tai diabetekseen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle harvemmin kuin kahden vuoden välein.

Tyypin 1 diabetesta sairastavista reilu puolet (56 %) saa diabetekseen erikoistuneen lääkärin palvelua tarpeensa mukaan. Lähes puolet (49 %) kertoo pääsevänsä diabetesasioissa lääkärin tai diabetekseen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle vain 1–2 vuoden välein.

Diabeteksen hoidon seurannan tulisi toteutua Käypä hoito -suositusten mukaisesti. Diabetesta sairastavalle tulee muun muassa kerran vuodessa tehdä kattavampi tarkastus ja arvioida potilaan tuen ja ohjauksen tarpeita. Hoito ja seuranta tulee toteuttaa yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti. Uusi insuliininpuutosdiabeteksen Käypä hoito -suositus nostaa keskiöön uudet kustannusvaikuttavat omahoidon välineet. 

Sama huoli näkyy myös terveydenhuollon ammattilaisten vastauksissa. Vain noin kolmannes kokee oman hyvinvointialueensa lääkäripalvelujen resurssien olevan riittäviä. Osaavaa henkilöstöä ei ole kaikkialla riittävästi.

Perheissä, joissa lapsella tai nuorella on diabetes, hoitoon pääsy toteutuu keskimäärin hyvin. Silti arjen kuormitus näkyy voimakkaasti, 37 prosenttia vanhemmista kertoo tarvitsevansa lisää tukea omaan ja lapsen jaksamiseen. Puolella vastaajista tämä tuki jää kuitenkin saamatta.

Myös aikuiset kertovat väsymyksestä ja psyykkisen tuen tarpeesta. Monelle ei ole helppoa ottaa mielialaan liittyviä asioita puheeksi vastaanotolla: 33 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista ei koe tuen tarpeen esiin ottamista täysin luontevaksi ja 29 prosenttia kaipaa enemmän tietoa ja tukea jaksamiseen.

Hoitotarvikkeiden saatavuudessa näkyy huomattavia alueellisia eroja. Hyvinvointialueesta riippuen jopa joka viides tyypin 1 diabetesta sairastavista ei saa hybridipumppua tarpeensa mukaan.

Tyypin 2 diabetesta sairastavien verensokerimittarin liuskojen saatavuus maksutta hyvinvointialueelta toteutuu koko maassa 79 prosentilla vastanneista. Suurin osa hyvinvointialueista on keskiarvon yläpuolella, mutta osa alueista jää reilusti keskiarvon alapuolelle. Heikoimmillaan 38 prosenttia vastanneista saa verensokerimittarin liuskat maksutta hyvinvointialueeltaan.

Säästötoimet ja palvelujen saatavuuden heikkeneminen horjuttavat luottamusta hoitoon. Monet pelkäävät, miten hoito toteutuu ikääntyessä tai sairauden edetessä.

Diabetesliitto julkaisee Diabetesbarometrin kahden vuoden välein diabeteksen hoidon tilasta. Aineisto kootaan verkkokyselyllä diabetesta sairastavilta, sairastumisriskissä olevilta ja diabeteksen hoidon ammattilaisilta. Diabetesbarometrin kyselyihin vastasi kevään ja kesän aikana 6 047 henkilöä.

Diabeteksen laaturekisterin mukaan Suomessa oli heinäkuun lopussa 524 642 diabetesta sairastavaa henkilöä, joista 45 659:llä oli tyypin 1 diabetes ja 422 899:llä tyypin 2 diabetes. Diabetestyyppitieto puuttuu 56 084 henkilöltä. Arvioiden mukaan noin 100 000 henkilöä sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)