TietokirjaSuuri valhe vammaisuudesta (Tammi 2024) on syntynyt kirjoittajien omien kokemuksien inspiroimana. Maisema-arkkitehtinä sekä kansanedustajan avustajan tehtävissä toimineella Riikka Leinosella on todettu CP-vamma, joka vaikuttaa erityisesti hänen kehonsa vasemmalla puolella käden toimivuuteen.Toimittaja ja kirjailija Sofia Tawastin tyttärellä huomattiin alle kaksivuotiaana kromosomipoikkeama.

– Nimenomaan oman lapsen kautta olen tätä aihetta päätynyt miettimään. Sitä ennen olen kyllä ollut aika kujalla näistä asioista. Minua jopa hieman hävettää, että miten vähän olen tiennyt näistä asioista. Mutta olen pyrkinyt olemaan empaattinen itseäni ja tietämättömyyttäni kohtaan, ja osaan myös nauraa omalle tietämättömyydelleni, Turussa asuva Tawast sanoo.

Tawast tutustui Leinoseen Instagramissa, koska halusi alkaa ottaa selvää vammaisuudesta. Keskustelut vammaisaktivistien kanssa sosiaalisessa mediassa saivat Tawastin avaamaan silmänsä.

– Esimerkiksi Riikka puhuu vammaisuudestaan todella avoimesti, ja se ei ole hänelle mikään häpeä tai tabu aihe. Jotkut muut ovat sitten saattaneet hänelle ihmetellä, että miksi hän kutsuu itseään vammaiseksi, vaikka Riikallehan se ei ole mikään ongelma sanoa sitä ääneen, Tawast kertoo.

Tawastin mukaan yksilötasolla kuitenkin jokaisen tulee voida vapaasti määritellä haluaako hän kutsua itseään vammaiseksi.

Tawastin mielestä yksi vammaisuuden ympärillä elävä ongelma on se, että meidät on kasvatettu ymmärtämään, että vammaisuus on jotain huonompaa tai heikompaa.

– Vammaista on käytetty usein myös haukkumasanana, ja vieläkin ehkä joku aikuinen voi käyttää sellaista. Itsellä aikaisemmin se sana tosiaankin juuttui kurkkuun, koska sen helposti yhdistää tähän haukkumasanaan, vaikka kyseessä on neutraali ilmaisu, Tawast toteaa.

Tawast muistuttaa, että myös sellainen on luokittelevaa, jos joku toteaa kaikkien vammaisten olevan hyviä tyyppejä, vaikka ihminen sanoisikin sen hyvällä ajatuksella.

– Myös vammaiset ovat yksilöitä, siellä on hyviä tyyppejä ja kaikkea muutakin. On stereotyppittämistä luokitella vähemmistöryhmää tietynkaltaiseksi yhdeksi massaksi, hän sanoo.

Sofia Tawast kertoo, että hänellä itselläänkin on ollut hyvin vääristyneitä ajatuksia aikaisemmin. Hän kertoo jopa miettineensä joskus, että miksi kaikkiin uudisrakennuksiin pitää rakentaa invavessat. Nykyään hän tietää, että esteellisiä rakennuksia on jo ihan tarpeeksi, mutta esteettömistä on pulaa.

– Tajusin, että en tiennyt paljoa mitään vammaisuudesta, koska asiaa ei ollut tarvinnut omalla kohdalla aikaisemmin ajatella. Riikan kanssa mietimme, että Suomeen tarvitaan tällaista tietokirjaa, joka kertoo vammaisuudesta suurelle yleisölle. Näin ihmiset voivat tiedostaa paremmin aihetta, hän pohtii.

Tawastin ja Leinosen kirjoittama teos lupaa taklata vammaisuutta koskevat väärinymmärrykset, joita vilisee yhteiskunnassa luvattoman paljon. Kirjassa vammaisaktivistit kertovat ajatuksiaan vammaisuudesta ja siitä, miten vain vammattomuutta pidetään normaaliutena.

Kirjan luettuaan osaa sanoa neutraalisti sanan vammainen ilman haparointia ja nolostelua. Teos antaa myös vinkkejä vammaisen lapsen vanhemmille sekä esittelee perusasiat vammaisuudesta erilaisille lukijoille.

Marianne Rovio