Mikäli Suomen kansallisesta salmonellavalvontaohjelmasta luovuttaisiin, salmonellan esiintyvyys sianlihan tuotantoketjussa lisääntyisi ja ihmisten sairaustapausten määrä moninkertaistuisi nykyisestä. Samalla koko sianlihan tuotantoketju ja salmonellaseuranta pitäisi organisoida uudelleen lainsäädännön edellyttämän elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi. Tulokset käyvät ilmi Ruokaviraston riskinarvioinnin yksikön selvityksestä, jossa arvioitiin sikojen kansallisen salmonellavalvontaohjelman kansanterveys- ja kustannusvaikutuksia.

Suomessa on noudatettu vuodesta 1995 lähtien kansallista sikojen salmonellavalvontaohjelmaa. Siinä salmonellatartunnat pyritään havaitsemaan ja estämään niiden leviäminen elintarvikeketjuun jo alkutuotannossa. Salmonellan havaitseminen johtaa aina riskinhallintatoimiin ja tuotantotilan saneeraukseen. Salmonellavalvontaohjelman kustannuksista on vastannut pääasiassa elinkeino osittain vakuutusturvan avulla. Suomalaisilla sikatiloilla tehtyjen salmonellasaneerausten kustannukset ovat viime vuosina kasvaneet, mikä puolestaan on heikentänyt tilojen taloudellista tilannetta.

Ruokaviraston riskinarvioinnin yksikkö selvitti sikojen kansallisen salmonellavalvontaohjelman kansanterveys- ja kustannusvaikutuksia maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta ja pääosin sen rahoittamana. Taustalla vaikuttivat salmonellasaneerausten nousseet kustannukset sekä se, ettei sikojen salmonellavalvontaohjelman hyödyistä ja kustannustehokkuudesta ole tehty vastaavaa selvitystä aiemmin. Hankkeessa arvioitiin kansallisen salmonellavalvontaohjelman kansanterveydellistä ja taloudellista merkitystä niin nykytilanteessa kuin skenaarioissa, joissa valvontaohjelma lakkautettaisiin kokonaan tai valvontaohjelma perustuisi serologiseen näytteenottoon kuten esimerkiksi Tanskassa.

Nykyisen salmonellavalvontaohjelman ollessa voimassa, ihmiset sairastuvat Suomessa kotimaisesta lihasta salmonellaan harvoin, ja suurin osa tautitapauksista liittyy ulkomaan matkailuun. Kansallisen salmonellavalvontaohjelman perusteella Euroopan komissio on myöntänyt Suomelle erityistakuut, joiden perusteella ulkomaista alkuperää oleva, tuoreena myyntiin tuleva liha tulee todeta salmonellavapaaksi ennen lihaerän saapumista Suomeen. Myönnetyt erityistakuut vähentävät salmonellaa sisältävän tuoreen sianlihan pääsyä Suomen markkinoille. Tästä huolimatta salmonellaa todetaan tuontisianlihasta toistuvasti.

Kansallinen salmonellavalvontaohjelma suojaa hyvin kuluttajia. Jos salmonellatartunnan saaneita sikoja ei poistettaisi tuotantoketjusta, ihmisten sairaustapauksia tulisi nykyisellä esiintyvyydellä arvion mukaan noin nelinkertainen määrä. Ajan kuluessa salmonellan esiintyvyys myös nousisi. Jos salmonellaa esiintyisi tuotantoketjussa kuten EU:ssa keskimäärin, Suomessa sairastuisi noin 40–100 ihmistä vuosittain. Mikäli salmonellan leviämistä tuotantoketjussa ei estettäisi lainkaan ja 20 prosentissa pitopaikoista esiintyisi salmonellaa, ihmisten sairastapauksia tulisi vuosittain nelisensataa. Nykyisestä valvontaohjelmasta luopuminen poistaisi myös Euroopan komission erityistakuut, jolloin Suomeen tuodusta ulkomaisesta sianlihasta peräisin olevat vuosittaiset sairaustapaukset lisääntyisivät noin 50 tapauksesta noin 150 tapaukseen. Suomesta vietävään sianlihaan kohdistuisi myös nykyistä enemmän vaatimuksia.

Nykyisen salmonellavalvontaohjelman suurimmat hyödyt näkyvät vähäisissä sairastumismäärissä, minkä vuoksi sairaanhoitokustannukset ja työpoissaoloista johtuvat menetykset ovat vähäisiä. Suurimmat kustannukset koituvat saneerauksista, joiden kulut jakautuvat epätasaisesti tuotantoketjun toimijoille. Vaihtoehtoisessa, serologiseen näytteenottoon perustuvassa valvontaohjelmassa saneerauksista ei aiheudu vastaavia kustannuksia, mutta sairastumiskulut ovat selvästi nykyistä isommat.

Jos salmonellavalvontaohjelmasta luovuttaisiin tai sen perusrakennetta muutettaisiin, saneerauskustannukset vähenisivät, mutta sairaanhoitokulut kasvaisivat merkittävästi. Tautitapausten määrän kasvaessa myös salmonellakuolemat lisääntyisivät. Lisäksi sianlihan tuotantoketju ja salmonellaseuranta pitäisi organisoida uudelleen lainsäädännön edellyttämän elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)