Puistokadulle on juuri avautunut, kierrätetyistä huiveista valmistettujen kimonojen showroom HanJan Kimonos kuulostaa japanilaiselta nimeltä, mutta se viittaa kuitenkin Hanna Perhon ja Jan-Erik Kylkiksen rakkaustarinan synnyttämään vaatemallistoon.

– Joskus toisen ihmisen kohtaaminen voi olla todella merkityksellistä, Perho pohtii.

Perho opiskeli vaatetusalan muotoilijaksi Turun ammattikorkeakoulussa.

– Olen ollut koko työurani vaatetusalalla, ja olen opettanutkin sitä Turun seudulla ammattikoulussa kymmenen vuotta. Toteutin opettamisen ohessa omaa mallistoa pienissä määrin, hän kertoo.

Perho kertoo kärsineensä koulussa sisäilmaongelmista ja kohdanneensa työpaikkakiusaamista. Hän irtisanoutui.

– Kun tapasimme Jan-Erikin kanssa kolme ja puoli vuotta sitten, niin minun opettajuuteni oli juuri loppunut. Ja aloin miettiä, että enkö kuulukaan vaatetusalalle. Lisäksi olin kipuillut avioeron kanssa, silloin olin elämässä hieman hukassa ja luovuuskin oli jumissa, hän kertoo.

Seurustelun alkuvaiheilla Hanna kertoi Jan-Erikille siitä, miten silloin ennen hänellä oli tapana tehdä ja suunnitella paljon vaatteita.

– Hän huomasi nopeasti, että vaatesuunnittelu on minun intohimoni, ja kannusti minua aloittamaan uudelleen, Perho kertoo.

Perhon näkemä uni sytytti idean huivien käyttämisestä kimonojen materiaalina.

– Olen aina ollut myös kirppistelijä, ja olin jo aikaisemmin haalinut itselleni kasan huiveja kirpputoreilta. Ja sitten näin unen huiveista, ja sain siitä idean kimonojen valmistamiseen kierrätyshuiveista.

Kylkis on toiminut jo pitkään hierojana. Viime tammikuussa hän osti omat liiketilat, jossa ovat nyt myös esillä heidän suunnittelemansa kimonot.

– Teen perinteistä klassista sekä urheiluhierontaa. Lisäksi teen intialaista päähierontaa ja thaijoogahierontaa, Kylkis kertoo.

He valitsevat yhdessä sopivia huiveja vaatteisiin. Vaatteiden suunnittelua he kutsuvat parittamiseksi, jonka aikana valitaan yhteensopivat huivit kimonoa varten.

– Se on sellainen seremonia, jossa valitsemme pari kolme yhteensopivaa huivia. Joskus juomme lasillisen hyvää viiniä ja kuuntelemme musiikkia ja fiilistelemme elämää. Hanna sitten yleensä näkee siinä heti vision, että tuleeko siitä mekko, liivi vai kimono, Kylkis kuvailee.

Perhon mielestä on tärkeää, että hän saa olla oma itsensä.

– Opiskeluaikoina minulle sanottiin usein, että olen liian persoonallinen ja yhdistän liikaa värejä. Mutta nyt saan tehdä sitä aivan vapaasti. Tämä on elämäntapa, sillä tämä ei tunnu varsinaisesti edes työltä, hän toteaa.

Perholle on tärkeää, että kimonot valmistetaan kierrätysmateriaaleista ja laadukkaista huiveista.

– Suunnittelemani vaatteet ovat ajattomia ja trendittömiä sekä pitkäkestoisia. Huivi laadukkaana materiaalina laskeutuu kauniisti, eikä se mene niin helposti ryppyyn. Siksi en käytä koskaan sata prosenttista viskoosia, koska se ei ole kestävää ja rypistyy helposti, hän kertoo.

Pariskunta kertoo, että heitä yhdistää samankaltaisuus, ja siksi heidän yhteistyö sujuu niin arjessa kuin myös työn merkeissä.

– Meitä kiinnostaa jooga ja nyt hankimme retkeilyauton, jonka kanssa matkustimme viimeksi saaristossa. Käymme sen kanssa myös yhdessä festivaaleilla, joissa meillä on neljän neliön myyntiteltassa kimono-malliston lisäksi myös Jan-Erikin intialainen päähierontapiste.

Marianne Rovio