Alma Söderhjelm (1870–1949) syntyi viipurilaisperheeseen, jossa eri kulttuuri ja sivistys olivat arvossaan. Vuonna 1927 Söderhjelmistä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen professori, kun hänet nimitettiin Åbo Akademin yleisen historian ylimääräiseksi professoriksi.

Hänen omaa aluettaan oli Ranskan historia, josta hän oli kirjoittanut enemmän kuin kukaan muu suomalaistutkija. Hän joutui koko uransa aikana taistelemaan oman asemansa eteen keskellä miesten hallitsemaa akateemista maailmaa.

Söderhjelm valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1894. Hän työskenteli sen jälkeen Pariisissa, keräten tutkimusaineistoa Ranskan vallankumouksesta. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1900. Tutkimustyötä kiiteltiin eri puolilla Eurooppaa. Helsingin yliopiston konsistori esittikin Söderhjelmiä yleisen historian dosentiksi. Hänen nimityksensä eteen kasautui kuitenkin esteitä.

Lähtökohtainen ongelma oli tietysti hänen sukupuolensa, mutta lisää mutkia matkaan toivat myös hänen perhesuhteensa. Hänen isänsä, prokuraattori Woldemar Söderhjelm, oli helmikuun manifestin aikana niin sanotun laillisuuskannan puoltaja ja ajautui napit vastakkain Venäjän viranomaisten kanssa. Kaiken kukkuraksi keisari Nikolai II suhtautui nihkeästi siihen, että naisia olisi yli päätään nimitetty Suomessa yliopiston opettajaksi. Keisari nimittäin pelkäsi sitä, että pian sen jälkeen myös venäläiset naiset olisivat vaatineet samoja oikeuksia itselleen.

Kun Suomessa olot vähän vapautuivat, meni nimitys viimein läpi vuonna 1906. Söderhjelm rikkoi lasikattoja siis jo Venäjän vallan aikana, ollen koko keisarikunnan ainoa naisdosentti.

Dosentti Söderhjelm törmäsi vuonna 1913 taas miesten maailmaan, kun hän ei saanut hakea yleisen historian professorin virkaa. Söderhjelm muuttikin Tukholmaan, jossa hän jatkoi tutkimustyötä ja paiski hommia myös kirjailijana sekä toimittajana. Vuonna 1927 hän erosi dosentuuristaan ja päätti muuttaa vapaaksi kirjailijaksi Tukholmaan.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun turkulainen Ellen Dahlström teki rahalahjoituksen hänen professuuriaan varten Åbo Akademiin. Opiskelijat saivat tottua hieman poikkeavaan opetukseen luennoilla, joilla opetettiin historian lisäksi seurustelutaitoja sekä ranskaa.

Vaikka virka ei täysin vastannut odotuksia, viihtyi hän pestissä kymmenen vuotta. Hän kirjoitti Turun vuosina myös merkittävimmät tutkimusteoksensa. Eläkevuosiksi hän palasi takaisin Tukholmaan.

Heikki Möttönen