Kolumni: Kyllähän se kyrsii
Kauniina kesäpäivänä havahduin yhtäkkiä outoon tunteeseen: kyllä kyrsii! Eikä pelkästään hallituksen touhut ja nousevat arvonlisäverot, vaan ihan kaikki. Eräänlainen hajoamispiste koettiin nauttiessa kesän ensimmäistä jäätelötötteröä. Viaton feissari erehtyi kyselemään, kiinnostaako nälänhätää kärsivät lapset. Ei kiinnostanut, vaan kyrsi pilalle mennyt jäätelöhetki. Pallokin oli tuhottoman kallis.
Vielä enemmän kyrsi, kun tajusin muuttuneeni hetkessä vihaiseksi keski-ikäiseksi akaksi.
Naisten pre-menopaussin oireista on puhuttu viime aikoina mediassa paljon ja siksi yllätys olikin suuri, kun julkisessa terveydenhuollossa ongelmaa ei tunnustettu. Nuori terveyskeskuslääkäri pyöri silmin nähden kiusaantuneena tuolissaan ja ilmoitti ykskantaan ”naisten vaivojen” kuuluvan yksityislääkäreille.
Voitte arvata: kyrsi entistä ahkerammin.
Työterveys puolestaan linjasi, ettei lähestyvä menopaussaus vaikuta mitenkään työkykyyn, joten sen hoito ei kuulu heille. Ihmettelen syvästi, kenen työkykyyn eivät katoavat yöunet vaikuta?
En mielelläni istuisi yönsä valvoneen bussikuskin kyytiin, joka ei hikikarpaloiden kirvellessä silmiä näe kunnolla ajotietä. Tai kuinka työkykyinen on oppitunneilla alati nyyhkyttävä kyrsiintynyt opettaja?
Jos työterveyshuollon potilastilastoja tutkittaisiin tarkemmin, keski-ikäisten naisten unettomuusongelmissa havaittaisiin varmasti aikamoinen piikki. Usein tilannetta ratkotaan unilääkkeillä ja sairaslomilla, vaikka huomion tulisi olla elämänvaiheessa.
No rahalla pääsee ja hormoneilla hoituu, kun hakeutuu yksityislääkärille valittelemaan niin vallan vaivalloista naiseuttaan.
Parasta lääkettä kyrsimisen oireisiin on kuitenkin rehellinen vertaistuki. Akuutteja tilanteita varten olemme ystäväni kanssa perustaneet kyrsimisen kuuman linjan. Toiselle saa soittaa aina kun kyrsimismittari vähänkin värähtelee.
Pienen purkamisen jälkeen kyrsii aina huomattavasti vähemmän ja naurattaa enemmän. Mutta silti myönnetään varsinaissuomalainen fakta, kyrsii se koht kumminki.
Siksi puhelu päätetään aina samalla tavalla: kyrsimisiin!
Hannele Sivonen


















