Se, että jokin asia ei ole tapahtunut ei takaa, etteikö niin voisi joskus tapahtua. Suomen jääminen mitaleitta kesäolympialaisissa oli vain ajan kysymys. Shokkina se tuskin tuli Suomen olympiakomitean hallituksellekaan, jos siis olivat tehtäviensä tasalla. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, sen verran kummallisia johtopäätöksiä olympiakomitean herrat ovat julkisuudessa mumisseet.

Olympialaisten jälkipyykkiä pestään vahvasti mitalittomuuden ympärillä. Perinteiseen tapaan ensin on löydettävä syylliset, sitten juurisyyt.

Entä jos vika ei olekaan johtajissa ja strategioissa? Entä jos koko olympiamitalisteja tuottamaan rakennetussa huippu-urheiluhäkkyrässä on rakennusvirhe? Rahaa tulee ja menee – mutta ei oikeisiin kohteisiin.

Muuta johtopäätöstä on vaikea vetää. Kaikenlaiset huippu-urheilun tukemisen rakenteet on nyt mietittävä kokonaan uusiksi. Näin on tehty muuallakin.

Suomen ”alhainen väkiluku” tai ”kapea geenipooli” eivät kelpaa selityksiksi. Tanska otti kisoista yhdeksän mitalia ja Norja kahdeksan. Slovenia otti Pariisista yhtä monta mitalia kuin Suomi kolmista viimeisistä kesäolympialaisista yhteensä, eli kolme. Näistä kaksi oli kultaisia.

Slovenian asukasluku on vähän päälle pari miljoonaa.

Selityksiä, niitä löytyy aina.

Suomen joukkueessa oli kaikesta huolimatta paljon onnistumisiakin. Jo finaalipaikka olympialaisissa on kova saavutus. Turkulainen Wilma Murto oli seipäässä jaetulla kuudennella sijalla, mikä oli hänen hyppykuntoonsa nähden häikäisevä suoritus. Raisiolainen Silja Kosonen oli moukarissa upeasti viides. Kaikkien aikojen ensimmäinen raisiolainen yleisurheilun olympiamitali jäi reilun parinkymmenen sentin päähän.

Oma keskustelunaiheensa on, onko olympiamitalien voittaminen ylipäätään kansakunnalle tärkeää. Eikö tärkeämpää ole, että kansa ja etenkin nuoriso ylipäätään liikkuisi ja urheilisi nykyistä enemmän?

Ehkä rahavirrat kannattaa kanavoida jatkossa ruohonjuuritasolle. Voisiko olla niin, että liikunnan ja junioriurheilun suosion lisääntyminen työntäisivät esiin myös nykyistä enemmän huippu-urheilijoita?

Teemu P. Peltola