Vihdoinkin olemme heränneet huomaamaan, mitä nuo pienet ja ihmeelliset kännykät ovat saaneet meissä aikaan. Olemme addiktoituneet niiden käyttöön ihan jokainen. Jotkut kuitenkin yhä sinnittelevät vanhanaikaisen puhelimen kanssa ja pärjäävät mainiosti, monilla vanhuksilla on esimerkiksi sellaisia puhelimia.

Tiedämme varsin hyvin mitä tuhoa tuon pienen älylaitteen käyttö on saanut liikenteessä aikaan. Monet puhuvat autossa puhelin korvallaan, vaikka jokainen meistä tietää miten vaarallista se on. Surullisinta on katsoa pientä lasta joka yksinäisenä ja pysähtyneenä tuijottaa tuota suurta keksintöämme. Minne ovat jääneet lasten leikit?

Ja nyt jo maamme hallituskin pohtii asiaa, miten kouluissamme näitä ihmeellisiä älypuhelimia saamme käyttää. Olemme päästäneet itsemme älypuhelimiemme kanssa jo aivan liian pitkälle. Emme pysty enää hallitsemaan sen käyttöä. Alussa meillä olikin vain ihana lankapuhelin, jota ei tarvinnut vartioida ja sitä käytettiin vain puhumiseen. Eikä se mennyt juuri koskaan rikki.

Nyt puhelimella tehdään myös kaikkea muuta, ehkä se puhuminen on jäänyt vähemmälle. Onneksi meillä jokaisella on kuitenkin mahdollisuus jättää puhelimemme kotiin, siellähän se lankapuhelinkin meitä aina uskollisena odotti.

Birgitta Wulf