Pesäpalloa harrastava naisporukka kokoontui Hirvensalossa jo ennen koronavuosia ja nyt on tauon jälkeen menossa kolmas harrastusvuosi. Innostus taisi aikanaan lähteä siitä, että muutama talvella salibandya naisten 4. divarissa pelaava liikunnan harrastaja halusi tekemistä myös kesäksi. Suurin osa pelaajista on tullut mukaan toisiaan ennalta tuntematta erilaisilla liikunta- ja lajitaustoilla. Mutta nyt porukalla on jo nimikin.

– Ollaan Hirvensalon Huti, eli HiHu, nauraa yksi porukan puuhanaisista, Heta Peltonen.

Hän kertoo, että viikoittain on koolla parikymmentä innokasta harrastajaa. Ryhmän WhatsApp-ryhmässä on peräti 65 nimeä, kiinnostusta kyllä riittää. Sana kulkee myös Hirvensalon Äidit -Facebookryhmän kautta.

Pesäpallo on Suomen kansallispeli ja pelin säännöistä vastaa Suomen Pesäpalloliitto ry. Säännöt ovat peräti 102 vuoden takaa, joten kansallispeli on säilyttänyt luonteensa eikä vuoden 1922 sääntöihin ole tarvittu muutoksia.

Jokainen pesäpallokansan koululainen on saanut oppivuosinaan kosketuksen lajiin ja sen sääntöihin halusi sitä tai ei. Jos pesäpallo unohtui kouluvuosien jälkeen, on säännöt helppo porukan opastamana palauttaa mieleen. Sisäkentän ja ulkokentän tehtävät: lyönnit, juoksut, kopit ja heitot ovat selkeitä ohjeistettaviksi.

– Meillä on hyvän mielen säännöt eli vähän kaikessa joustetaan, koska kukaan meistä ei ole tainnut pelata pesäpalloa koulun liikuntatuntien jälkeen. Liikaa ei kuitenkaan jousteta, ei ole tarkoitus päästää peliä överiksi, sanoo Päivi Suonpää, jolle pihapelit tulivat tutuiksi jo lapsena.

HiHussa hän on ollut mukana alusta saakka.

Tarvikkeet, mailat, pallot, räpylät ja maalitötteröt on suureksi osaksi saatu lahjoituksina. Juoksujen kirjanpito vedetään askeettisesti lenkkarilla maahan. Kentälliset vaihdetaan aina seitsemän juoksun jälkeen.

Syöttäminen ja lyöminen, kopin ottaminen ja juokseminen ovat sekä hauskoja että aluksi vähän jännittäviäkin juttuja. Niistä kukin selviää omalla taitotasollaan ja jokaista kannustetaan. Hyvä ja iloinen mieli, paljon naurua ja ilakointia – tunnelman voi aistia kentällä ja sen voi kuulla jo kauas pelikentän ulkopuolelle.

On selvästi mukavaa tulla kentälle kerran viikossa ja pelata pesäpalloa aina vähän vaihtuvassa porukassa. Treenit kestävät yleensä tunnin verran. Välillä ei millään malteta lopettaa. Kesäillat ovat valoisia pelata toukokuusta syyskuuhun.

– Jos arvostaa sitä, että kunto kasvaa, tekniikka kehittyy ja itsetuntokin kohenee, niin mukaan vaan. Kaikki liikunta ja sosiaaliset suhteet ovat pelkkää plussaa elämänlaadun suhteen. Meillä pelataan anonyymisti, emme aina tiedä toistemme nimiäkään, koska porukka kentällä vaihtuu. Jotkut ovat Hirvensalosta, jotkut muualta Turusta. Kaikki pesäpallosta kiinnostuneet ovat tervetulleita yksin tai kaverin kanssa, satoi tai paistoi. Aina on kuitenkin tarjolla happirikasta ilmaa, Peltonen kannustaa.

– Mikään ei estä perustamasta tällaisia peli- ja harrastusryhmiä muuallekin. Lapsille on omia alueellisia juttujaan, äidit voivat myös koota porukoita ja pelata vaikka pesäpalloa niin kuin me ja samalla kohottaa kuntoaan, HiHun porukka kannustaa.

Merja Marjamäki