Turun linnan piha oli mutainen ja möyritty, kuin taistelun jäljiltä. Keskiajalla ja linnan loistoisimpina vuosina 1600-luvulla tämä oli varmasti kesän jälkeen tavanomainen tilanne, vaikka tuolloin turnajaisia järjestettiin linnan pihamaan sijaan mieluummin Ruissalossa.

Kuluvana kesänä tilanne on ollut toinen. Kaksi musiikkifestivaalia – Kesärauha ja Slot Festival – sekä keskiaikatapahtuman yhteydessä pidetyt Turun linnan turnajaiset vesisateineen jättivät nurmikon sellaiseen kuntoon, että sen kunnostaminen maksaa kaupungin arvion mukaan 59 000 euroa.

Lasku lankeaa ensi vaiheessa kaupungille, joka sitten neuvottelee tapahtumajärjestäjien kanssa mahdollisista korvauksista. Yllättynyttä tai tyrmistynyttä ei ainakaan kaupungin kannata esittää.

Jos edustusnurmikolla järjestetään muutaman kesäisen viikon sisällä kolme tuhansien kävijöiden tapahtumaa, ja kun Suomessa tuppaa kesäisin vettäkin satamaan, niin ihmekö tuo jos nurmi muistuttaa Verdunia. Enemmän pitää ihmetellä sitä, jos tämä tuli yllätyksenä.

Kaupunki on kuitenkin ollut luvat myöntäessään täysin tietoinen sekä tapahtumien koosta ja luonteesta että kesäisten vesisateiden todennäköisyydestä.

Kaupungin edustajien kommenteissa kuitenkin oli se sävy, että nyt on historiallinen kansallismaisema tärvelty. Vain itse linna on historiallinen, ei sen nurmikko. Uutta nurmea saanee rahalla. Ihmetellä täytyy sitä, miksei nurmikon mahdollisista tuhoista ollut sovittu tarkemmin etukäteen tapahtumanjärjestäjien kanssa. Lienee maalaisjärjelläkin selvää, ettei nurmi tuollaista ihmismäärää kestä.

Turun linnan pihamaa on ainutkertaisen hieno ympäristö kesätapahtumille. On kaikkien – ja etenkin Turun – etu, että niitä voidaan jatkossakin järjestää. Nurmea ei tietenkään ole järkevää kunnostaa jokaisen tapahtuman jälkeen erikseen, vaan vasta kesän päätteeksi. Sitä varten on luotava kohtuullinen ja järkevä maksumekanismi, joka ei karkota tapahtumanjärjestäjiä toisaalle.

Monelle turistille miljöö on usein itse tapahtumaa tärkeämpi. Onhan siinä nyt eri fiilis katsella keikkaa tuuheiden lehvien alla keskiaikaisen linnan silhuetin varjossa, kuin vaikkapa paahteisella asfalttiparkkipaikalla, joka ei mene tallaamisesta rullalle.

Teemu P. Peltola