Lyhin koulumatka ei aina ole turvallisin
Marianne Rovio
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen on kesän mittaan opettanut omaa koulua aloittavaa tytärtään kulkemaan koulumatkaansa turvallisesti. Hän osaa vinkata myös muille vanhemmille, mitä lapsille tulisi opettaa, ennen kuin lapset lähtevät itsenäisesti koulutielleen.
– Kaikki lähtee siitä, että vanhemmat suunnittelevat lasten koulureitin huolellisesti. Eli se lyhin reitti ei ole välttämättä se turvallisin. On parempi valita hieman pidempi, jos koulutien voi toteuttaa mahdollisimman turvallista reittiä pitkin esimerkiksi alikulun kautta sen sijaan, että pitää ylittää vilkas tie, hän vinkkaa.
Vesalaisen mukaan ensin aikuisen ja lapsen on syytä harjoitella yhdessä kulkemalla koulumatkaa keskenään ja tutustumalla koulutien liikennesääntöihin.
– Nyt ennen koulun alkamista heitin oman tyttäreni autolla koululle, ja hän lähti kävelemään sieltä yksin kotiin. Itse seurasin vaivihkaa hänen toimintaansa vaikeimmissa paikoissa. Näin varmistin vielä, että kaikki sujuu hyvin.
Vesalaisen mielestä on erittäin tärkeää, että lapsi vastuutetaan yhteisillä reiteillä tekemään päätöksiä, jotta hän osaa toimia itsenäisesti myös jatkossa.
– Lapsen tulee antaa ratkoa tienylitystä ja muita reitin varrella osuvia pulmia itse. Lapselle on myös tärkeää kertoa, että ei luota kaverin havaintoihin vaan omiinsa. Sillä monet lasten vaaratilanteet liikenteessä syntyvät siitä, kun lapsi helposti ryntää kaverin perässä vaaratilanteeseen.
Tietä ylittäessä lapselle tulisi neuvoa katsomaan kummallekin puolelle tietä. Vesalaisen mukaan lapselle on tärkeää neuvoa, että autot ovat varmasti pysähtyneet suojatien eteen kaikilla ajokaistoilla.
– Lapsi katselee alempaa maailmaa, ja hän saattaa jäädä esimerkiksi pysäköidyn auton taakse piiloon. Suojatielle astuvalle tulisi aina antaa tietä. Valitettavan usein näkee sellaisella tieosuudella, jossa samaan ajosuuntaan on kaksi tai useampia kaistoja, että autoilija ohittaa suojatien eteen pysähtyneen toisen auton pysähtymättä, vaikka pysähtyä ehdottomasti pitäisi, Vesalainen sanoo.
Vesalaisen mukaan lapselle tulee myös kertoa, että tietä ylittäessä ei tule missään nimessä vastata puhelimeen tai muutenkaan käyttää sitä.
– Silloin keskittyminen olennaiseen herpaantuu herkästi. Jos on välttämätöntä käyttää puhelinta, niin se olisi parasta tehdä pysähtyneenä turvallisessa paikassa eikä keskellä liikennettä.
Jos joutuu kävelemään ajoradan reunaa, niin Vesalainen neuvoo käyttämään ajoradan vasenta reunaa, jotta voi nähdä vastaantulevat autot.
– Näin holtittomasti ajavan auton sattuessa kohdalle ehtii hypätä ojan puolelle, jos on tarve väistää pakon edessä.
Yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä on Vesalaisen mukaan tärkeää kulkea samaa reunaa pitkin, eikä poukkoilla puolelta toiselle.
– Sähköpotkulautailijat, pyöräilijät ja mopoilijat ajavat välillä hurjaa vauhtia ja aivan liian läheltä pyöräilevää tai kävelevää pientä lasta. Heidän olisi tärkeää huomioida se, että samalla väylällä liikkuva lapsi voi horjahtaa vahingossa eteen.
Vanhemman oma toiminta on todella tärkeässä roolissa. Autossa liikkuessa on jo hyvä näyttää esimerkkiä käyttämällä turvavyötä ja pyöräillessä kypärää ja valoja.
– Yleensäkin kaikkien tiellä liikkujien tulisi olla roolimalleja lapsille noudattamalla sääntöjä ja liikkua tiellä esimerkillisesti eikä esimerkiksi kävellä suojatiellä päin punaisia. On myös tärkeää, että pyöräilykypärä kiinnitetään tarpeeksi tiukkaan, ja niin, että se suojaa otsaa.
Lisäksi lapsi tulisi jo etukäteen ohjeistaa toimimaan erityistilanteissa, kuten liikennevalojen ollessa pois toiminnasta.
















