Syksy on juuri täydellinen aika aloittaa uusi harrastus tai jatkaa tuttua ja rakasta harrastusta kesätauon jälkeen. Rentouduttuaan kesän aikana moni alkaa kaivata aktiivista tekemistä tiedossa olevien pimenevien iltojen pariin. Harrastus tuo todellakin parhaimmillaan valoa arkeen, ja sen kautta voi löytää mukavia ihmisiä ympärilleen.

Monelle työ ei välttämättä ole se elämän suola, mutta harrastus todellakin voi olla. Joka tapauksessa harrastaminen on tärkeää vastapainoa elämälle. Toisaalta vaikka kuinka tekisi elämäntyötään, niin jossain vaiheessa sekin voi leipäännyttää tekijänsä, jos ei ole aikaa muulle mielenkiintoiselle tekemiselle tuomaan vastapainoa arkeen.

Jotkut ottavat harrastuksensa tosissaan, mutta itse pidän oman harrastamisen rentona tekemisenä. On kiva oppia uutta, herätellä omaa luovuuttaan tai liikkua. Tai vain palautua luonnossa kiireistä.

Harrastus on myös tärkeä asia lapselle. Nykyään on onneksi tarjolla myös edullisia harrastuksia ja Turun kaupunki on tarjonnut mahdollisuuden harrastaa ilmaiseksi tai todella halvalla. Suomi on myös täynnä seuroja ja yhdistyksiä, joiden kautta harrastaminen mahdollistetaan jopa puhtaasti vapaaehtoisten voimin.

On totta, että kaikilla ei ole varaa harrastaa ja osa lapsista ei ikinä pääsisi joko ilman seurojen vapaaehtoisten tai kaupungin tukea harrastamaan. Ja unohtamatta aikuisia, koska harrastamisen tulisi mahdollistaa kaikille.

Toki yksinkin voi harrastaa katsomalla videoita netistä, ja se voi olla tapaa ottaa omaa aikaa. Parhaimmillaan harrastaminen voi tuoda lisäksi mukavan yhteisön ympärille. Ja useimmiten näissä harrastusyhteisössä kaikki ovat samalla viivalla. Intohimo lajiin voi yhdistää yllättävän paljon ihmisiä erilaisista taustoista, ja voi näin rikkoa monenlaisia stereotypioita.

Olen huomannut monesti haastatellessani erilaisia harrastusporukoita ihmisten toteavan, että siellä tittelit eivät näy. Avantosaunan lauteilla, joukkuelajeissa, kiipeilyseinällä tai kajakin kyydissä ihminen tapaa toisensa ihmisenä eikä esimerkiksi tämän työuran pohjalta.

Marianne Rovio