Sanna Hakakoskiperusti 33 vuotta sitten verhoomoyrityksen Port Arthuriin vuonna 1991. Yrittäjyyttä hän ei ollut varsinaisesti ajatellut vaihtoehtona, mutta siihen aikaan verhoilijalle ei ollut myös varsinaisia työpaikkoja juurikaan tarjolla.

– Valmistuttuani verhoilijaksi ympärilläni oli kova paine siitä, että nyt pitää laittaa oma yritys pystyyn kerran alan työpaikkoja ei ollut. Mietin siinä välissä kuitenkin myös, että olisiko pitänyt hakea jotain muuta työtä. Onneksi uskaltauduin alkaa yrittäjäksi, sillä ihan hyvin tämä on minua työllistänyt, Hakakoski kertoo.

Käsityöammatti on kantanut hyvin jo kolmen vuosikymmenen ajan. Hakakoski on huomannut, että nykyisin asiakkaan päätös tuoda huonekalu entisöitäväksi, johtuu paljon muun muassa arvoista, tunteista ja esteettisistä syistä.

– Aloittaessani 90-luvulla ihmiset toivat huonekalun entisöitäväksi, jos se tuli edullisemmaksi kuin ostaa uusi huonekalu. Nykyasiakas korjaa huonekalun, koska siihen liittyy jokin tarina ja ehkä jokin muisto. Ehkä huonekalu on peritty ja se on kulkenut jo suvussa pitkään, niin sillä on paljon tunnearvoa asiakkaille, Hakakoski kertoo.

Hakakosken mukaan nykyisin asiakaskunnan arvomaailmassa näkyy myös ekologisuus, joten vanhoja huonekaluja korjataan, vaikka se tulisi kalliimmaksi kuin uuden ostaminen. Hänen asiakaskunta kostuu pääosin yksityiskodeista, ja suurin osa huonekaluista on 1900-luvulla valmistettuja.

– Toisinaan tulee hieman vanhempiakin tai sitten todella uusia huonekaluja. Joskus verhoilen ravintoloita ja muita julkisia tiloja, mutta harvemmin mitään isoja kokonaisuuksia, hän kertoo.

Hänen mukaansa ihmiset tuovat paljon kaikenlaisia huonekaluja, ja hänestä on kiva, kun on vaihtelua.

– Eniten tuotuja huonekaluja ovat keittiön pöydän tuolit, sillä ne kuluvat ja likastuvat paljon. Sohvia tuodaan myös paljon. Heikompina taloudellisina kausina ihmiset korjauttavat hieman vähemmän huonekaluja, mutta sitten hyvinä kausina syntyy hieman pidemmät asiakasjonot, hän sanoo.

Verhoomo Hakakoski on toiminut samassa, aikoinaan ruotsalaisten sodan jälkeen avustuksin rahoittamassa vuonna 1952 rakennetussa taloyhtiössä Rauhankadulla. Välillä kyllä huone on vaihtunut, ja parhaillaan Hakakoski verhoilee kiinteistössä toimineen, entisen Tarmolan kaupan tiloissa.

Yrittäjänä toimimisessa Hakakoski pitää eniten siitä, että saa toimia suhteellisen vapaasti ja organisoida omat työprojektinsa.

– Mutta onhan siinä hetkiä kun tekee yksin, että kaipaisi yhteisöä ympärille. Olen ratkaissut sitä luomalla hyvän yhteistyöverkoston, johon kuuluvat hyvä pintakäsittelijä, kirjanpitäjä ja kuljetuspalvelu, hän toteaa.

Marianne Rovio