Vehreä paratiisi kutsuu luokseen Maritta Danielssonin siirtolapuutarhapalstalle sadepisaroita uhmaten. Kupittaan siirtolapuutarhassa on totuttu vieraisiin ja avointen ovien päiviin, mutta Danielssonin portista löytyvät läpi kesän jatkuvat aukioloajat.

– Pidän portin auki Turku-päivään 15. syyskuuta asti. Kaikki saavat tulla. Olen luvannut, että jos on ongelma kasvin kanssa, niin minä autan. Ja ihan ilmaiseksi, Danielsson vihjaa naurun saattelemana yhtä iloisen keltaisessa sadetakissaan.

Innon kasvien lajituntemukseen Danielsson löysi jäätyään eläkkeelle, mutta luonto on aina ollut Seilissä työskennelleelle Danielssonille tärkeä.

– Olin siellä kymmenen vuotta töissä laitoksen pääemäntänä. Aikanaan Seilissä ei ollut lääkäreitä vaan potilaita hoidettiin kasveilla. Esimerkiksi isohirvenjuurta on osattu käyttää jo kivikaudella hyvin, Danielsson osoittaa eksoottisen näköistä vihreälehtistä kasvia.

Isohirvenjuurta on antiikin aikoina käytetty matolääkkeenä, vauhdittamaan ruoansulatusta ja hoitamaan haavoja.

– Siitä on raastettu juurta ja lisätty teehen flunssalääkkeeksi. Sitä saa ottaa vain vähän kerrallaan, jos sitä ottaa liikaa niin lähtee henki, Danielsson varoittaa muistuttaen myös ”sydänlääke” sormustinkukan vaarallisuudesta.

Tietotulvasta puolet imeytyy sadeveden mukana juurakkoon, mutta usko Danielssonin asiantuntemukseen vahvistuu sana sanalta.

– Kun kokki harjoittelee ekologiseksi puutarhuriksi, on lainattava kirjoja, Danielsson hymyilee.

– Minut puutarhanhoito tekee nöyräksi. 17 vuotta minulla on tämä palsta ollut. Kun jäin eläkkeelle, päätin, että hankin siirtolapuutarhan.

Aikanaan pohjoisesta etelään muuttanut Danielsson jäi Turkuun töiden vanavedessä ja rakastuttuaan saaristolaismieheen. Juuret näkyvät myös Danielssonin filosofiassa elää puutarhassa.

– Olen Pomokairasta kotoisin. Se on Euroopan suurin asumaton alue Lapissa, Sodankylästä sata kilometriä ylöspäin. Minulle luonnossa eläminen on kivaa. Peseydyn nurmikolla, enkä mene suihkuun, vaikka täällä on suihku. Haen vain vettä isoon paljuun ja lämmitän.

Danielsson kannattaa kaikin tavoin pörriäisystävällistä puutarhaa, jonka kulta-aika alkaa aina juhannuksesta.

– Minulla on ideana, että minulla on paljon luonnonkukkia täällä. Esimerkiksi ahdekaunokki on yksi Suomen paras perhoskasvi. Mutta valkoalpi ja isoampiaisyrtti eivät tule toimeen keskenään, Danielsson muistuttaa.

Yksi vanhan ajan tuoksuva perenna on sellainen, joka voi aiheuttaa ihmiselle vakavia vaurioita liian läheltä nuuhkittuna. Tietysti se löytyy Danielssonin puutarhasta.

– Mooseksenpalavapensas polttaa. Se erittää eteerisiä öljyjä. Jos menisin vetämään tulitikkua, se räjähtäisi ja minulla ei olisi naamaa sen jälkeen. Mutta pörriäiset pitävät eteerisistä öljyistä. Tämä kasvaa Välimeren rannikolla villinä.

Tarina raamatullisesta pensaasta pitää sopivalla etäisyydellä kasviopista, jonka kävelevä tietopankki Danielsson ilman muuta on. Hän toivottaa vierailijat tervetulleiksi palstalleen numero 64, jossa hän on paikalla aina keskiviikosta sunnuntaihin kello 10–18.

Eveliina Portnoj