Kekomuurahaisilla on olennainen osa metsien toiminnassa. Niiden keot tarjoavat elinympäristön sadoille muille eliölajeille ja auttavat torjumaan tuholaisia. Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa PPP-hankkeessa tutkitaan, millaisilla metsänhoitomenetelmillä kekomuurahaispesien selviytymistä uudistushakkuukohteissa voidaan parantaa.

Boreaalisissa metsissä kekomuurahaiset edistävät metsien monimuotoisuutta. Kekomuurahaisten keot tarjoavat elinympäristön lukuisille hyönteisille, hämähäkkieläimille ja muille selkärangattomille, joista moni elää ainoastaan kekomuurahaisten pesissä.

Kekoihin on muodostunut kokonaisia ravintoketjuja. Tietyt kovakuoriaiset syövät toukkavaiheessa ainoastaan kekomuurahaisten munia ja toukkia. Muurahaiskekojen läheisyydessä kasvavat puut ovat nopeakasvuisempia ja tukevampia kuin kauempana olevat puut. Tämä johtuu siitä, että kekojen orgaaninen aines, kuten neulaset ja oksat, muuttuu mikrobitoiminnan kautta puiden ja kasvien käyttöön soveltuviksi ravinteiksi.

Kekomuurahaiset myös torjuvat metsätuholaisten, kuten tukkimiehentäiden ja mahdollisesti myös kirjanpainajien, aiheuttamia tuhoja, jotka uhkaavat metsien monimuotoisuutta ja kykyä sitoa hiiltä.

Metsien kekopesät kuitenkin autioituvat usein uudistushakkuiden seurauksena, koska kekomuurahaisten ravinnonlähteet, kuten kirvat, vähenevät ja kekojen mikroilmasto muuttuu. Hakkuiden jälkeen pesät voivat kuivua tuulen vaikutuksesta tai muuttua liian märiksi, jolloin kekojen lämmönsäätely pettää.

Luken Public Private Partnership -rahoitteisessa (PPP) KekoMetsä-hankkeessa tutkitaan eri metsänhoitomenetelmien vaikutusta kekomuurahaispesien selviytymiseen ja niissä esiintyviin vieraslajeihin. Hankkeessa etsitään keinoja parantaa kekomuurahaispesien selviytymistä uudistushakkuissa ja siten edistää esimerkiksi talousmetsien lajistollista monimuotoisuutta.

Säästöpuuryhmät ovat metsässä uudistushakkuissa hakkaamatta jätettyjä puuryhmiä, jotka edistävät metsien monimuotoisuutta. Puuryhmät tarjoavat elinympäristön erilaisille lajeille, jotka hyötyvät säästöpuuryhmien tarjoamasta suojasta ja resursseista.

Tutkimushankkeessa selvitetään, kuinka säästöpuuryhmien koko ja sijoittelu vaikuttavat kekomuurahaisiin ja niiden pesien säilymiseen. Tutkimusalueet sijaitsevat eteläisessä Suomessa, Oulujärven ja Salpausselkien välisellä alueella.

– Haluamme selvittää, minkä kokoisia säästöpuuryhmiä kannattaa jättää kekomuurahaispesien ympärille, jotta ne elpyisivät hakkuiden jälkeen. Aikaisemmissa tutkimuksissani on havaittu, että kekomuurahaisten selviytymistä voi edesauttaa, jos pesät sijaitsevat lähempänä metsän reunaa, hanketta koordinoiva Luken tutkija Jouni Sorvari kertoo tiedotteessa.

Metsä Groupin metsänhoitopäällikkö Tiina Laineen mukaan tutkimus tukee heidän tavoitettaan olla ekologisen kestävyyden edelläkävijä.

– Hanke lähestyy metsien monimuotoisuutta käytännönläheisesti tuottamalla metsänhoito-ohjeita, joiden avulla metsien monimuotoisuudelle tärkeät kekopesät pystytään ottamaan aiempaa paremmin huomioon hakkuiden yhteydessä, Laine sanoo.

Kekojen hiilivarastoja ei ole aiemmin tutkittu, mutta Sorvarin mukaan kekopesät voivat olla merkittäviä hiilivarastoja kokoonsa nähden. Kun kekopesät hylätään, ne kuitenkin maatuvat nopeasti ja vapauttavat varastoimansa hiilen takaisin ilmakehään. Kekopesissä voikin olla enemmän hiiltä kuin ulkokuori antaa ymmärtää.

Luken menetelmillä voidaan selvittää, kuinka paljon hiiltä varastoituu kekojen eri kerroksiin. Kekojen pinnalla on tiheä neulasista ja pienistä kasvin paloista koostuva pintakerros, jonka alla sijaitsee karkeammasta materiaalista tehty ydinosa. Alimmaisena suurten kekojen pohjalla on kondensoitunutta turpeen kaltaista massaa, joka on pitkään prosessoitunutta.

Hanke tuottaa metsäalan toimijoille työkaluja, joiden avulla voidaan ylläpitää talousmetsien monimuotoisuutta ja kestävyyttä. Hankkeessa laaditaan avoimesti saatavilla olevat metsänhoitosuositukset kekomuurahaispesien säilyttämiseksi uudistushakkuissa. Nämä ohjeet auttavat metsänomistajia ja metsätalouden toimijoita tukemaan luonnon monimuotoisuutta.

– Tavoitteenamme on luoda ennustava malli, joka auttaa laskemaan kekomuurahaispesien esiintymistodennäköisyyttä metsäalueilla. Malli auttaa metsänomistajia ja metsänhoitoyrityksiä ottamaan huomioon tärkeät kekomuurahaispesät, Sorvari sanoo.

Laineen mukaan on tärkeää tietää kekopesien sijainnit ja varmistaa, että säästöpuuryhmät suojelevat niitä.

– Säästöpuita jätetään aina metsähakkuissa. Sijaintitiedon avulla voimme sijoittaa säästöpuut niin, että ne tukevat parhaiten luonnon monimuotoisuutta, Laine sanoo.

KekoMetsä-hanke kestää 31.1.2027 asti. Yhteistyökumppanina on Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto (SLU), rahoittajia Metsä Group Oy, Metsähallitus Metsätalous Oy, Stiftelsen Skogssällskapet ja Stora Enso Oyj.

Public Private Partnership -hankkeet (PPP) ovat esikilpailullisia tutkimushankkeita, jotka linkittyvät Luken strategiaan sekä elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tulevaisuuden tarpeisiin.

Hankkeen rahoitukseen osallistuvat Luke ja useat arvoketjun yritykset ja muut organisaatiot yhdessä. Hankkeen suunnitteluvaiheessa Luke ja yritykset valmistelevat tutkimuskysymykset yhdessä.

Luke omistaa hankkeessa syntyvät tulokset ja pyrkii suojaamaan elinkeinoelämän kannalta tärkeät tulokset ennen julkaisemista. Mukana olevilla yrityksillä on etuneuvotteluoikeus tuloksiin ja keksintöihin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)