Lääketieteen lisensiaatti Joonas Pyörny tutki väitöskirjassaan traumaattisten yläraaja-amputaatioiden hoidon lopputuloksia. Hän havaitsi, että sormien takaisinistutustoimenpide ei johtanut parempaan yläraajan toiminnalliseen lopputulokseen kuin amputaatiotyngän muokkaus ja haavan sulkeminen. Tutkimuksen tulokset haastavat nykyisen hoitokäytännön.

Yläraajan traumaattisella amputaatiovammalla tarkoitetaan onnettomuuden aiheuttamaa raajan tai sen osan irtoamista. Tällaisissa tapauksissa hoitovaihtoehtoja on kaksi: verenkierron palauttaminen ja irronneen kudoksen kirurginen takaisinistutus tai revisioamputaatio eli toimenpide, jossa vaurioituneen raajan pehmytkudospuutokset peitetään ja haava suljetaan.

– Takaisinistutus on vakiintunut traumaattisen yläraajan amputaatiovamman hoitotapa peukalon tai kahden ja useamman sormen onnettomuuksissa. Näyttö sen hyödyistä verrattuna revisioamputaatioon on kuitenkin vähäistä ja vaihtelevaa, Pyörny kertoo tiedotteessa.

Pyörny arvioi väitöstutkimuksessaan hoidon lopputuloksia traumaattisten yläraaja-amputaatioiden jälkeen. Tutkimuksessa ilmeni, että traumaattisesti irronneiden sormien takaisinistutustoimenpide ei ollut yhteydessä potilaiden parempaan yläraajan toimintakykyyn, parempaan elämänlaatuun, kylmänsietokykyyn tai käden ulkonäköön revisioamputaatioon verrattuna. Takaisinistutus- ja revisioamputaatioryhmän välisessä vertailussa huomioitiin tulokseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät, kuten ikä, sukupuoli, vammamekanismi, vamman laajuus sekä vamma dominantissa eli hallitsevassa kädessä.

– Tutkimustulos on yllättävä. Onnistuneestikin takaisinistutettujen raajan osien toiminnallisuus harvoin palautui onnettomuutta edeltävälle tasolle. Keskeisiä haasteita takaisinkiinnitettyjen raajan osien osalta ovat jäykkyys, voimattomuus ja kipu. Nykyinen hoitolinja ei niinkään perustu tieteelliseen näyttöön vaan oletukseen, että takaisinistutus johtaa parempaan lopputulokseen, Pyörny sanoo.

Takaisinistutusleikkaukset ovat pitkiä, ja niissä vaaditaan mikrokirurgisia taitoja ja enemmän terveydenhuollon resursseja kuin revisioamputaatiotoimenpiteissä. Lisäksi potilaiden kuntoutusaika on pidempi takaisinistutuksen jälkeen.

– Jatkossa tarvitaan satunnaistettuja kontrolloituja potilastutkimuksia, jotta nykyiset tutkimustulokset voidaan toistaa ja tunnistaa potilasryhmät, jotka saattavat hyötyä takaisinistutuksesta. Esimerkiksi laajoissa peukalovammoissa takaisinistutus voi tuoda enemmän hyötyä verrattuna esimerkiksi pikkusormen ja nimettömän vammoihin, Pyörny korostaa.

Pyörny on kotoisin Sipoosta ja valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2024. Tällä hetkellä hän työskentelee terveyskeskuslääkärinä Rovaniemellä.

Pyörnyn käsikirurgian alaan kuuluva väitöskirja Treatment Outcomes of Traumatic Upper Extremity Amputations tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 9. elokuuta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)