Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeessa on selvitetty peruskoululaisten poissaolojen yhteyttä heidän hyvinvointiinsa, motivaatioonsa ja koulumenestykseensä.

Huoli peruskoulun oppilaiden koulupoissaoloista on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Myös kouluterveyskyselyjen perusteella koulupoissaolojen määrä yläkouluissa on lisääntynyt.

– Vaikka koulupoissaolot ovat lisääntyneet Suomessa erityisesti koronapandemian jälkeen, koulupoissaolojen riski- ja suojaavia tekijöitä sekä seurauksia varhaisaikuisuuden hyvinvoinnille ja opintojen etenemiselle on tutkittu varsin vähän, kuvailee apulaisprofessori Kati Vasalampi Jyväskylän yliopistosta tiedotteessa.

Hankkeessa tarkasteltiin myös poissaolojen kirjaamiseen liittyviä käytänteitä ja koulussa tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia koulupoissaoloihin.

Ilmiötä tarkasteltiin hyödyntäen useita Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston keräämiä aineistoja, kuten oppilaskyselyitä yhdistettynä rekisteriaineistoihin, oppilashallintojärjestelmän merkintöjä ja pedagogisia asiakirjoja.

Tutkimus osoittaa, että runsaat koulupoissaolot peruskouluaikana ovat riskitekijä varhaisaikuisuuden psyykkiselle pahoinvoinnille ja toisen asteen opintojen keskeytymiselle.

Osalla nuorista poissaolot lisääntyivät yläkouluun siirtymisen myötä.

– Jo pienikin kasvu poissaolojen määrässä ennusti riskiä myös myöhemmille poissaoloille. Oppilailla, joilla on koulunkäyntiä haittaavia poissaoloja kuudennella luokalla, on hyvin todennäköisesti vastaavia poissaoloja koko yläkoulun ajan, toteaa professori Risto Hotulainen Helsingin yliopistosta.

– Näille nuorille oli tyypillistä yläkoulun aikainen runsas oireilu, kuten käytöshäiriöt, sekä muita suurempi riski tehdä rikkeitä toisella asteella, Vasalampi lisää.

Pienellä osalla nuorista poissaolokierre alkoi jo alakoulussa ja jatkui toiselle asteelle saakka.

– Näillä nuorilla oli muita suurempi riski monenlaisten henkisen pahoinvoinnin tekijöiden kasaantumiseen varhaisaikuisuudessa. Tämän lisäksi näillä nuorilla oli muita suurempi riski jäädä Kelan toimeentulotuen varaan varhaisaikuisuudessa.

– Erityisesti ne nuoret, joiden poissaolokierre alkaa jo varhain peruskoulussa, tarvitsevat enemmän tunnetukea huoltajilta ja opettajilta peruskoulussa sekä toisella asteella.

Tutkimuksessa havaittiin, että palautemerkinnät, joita opettajat kirjaavat oppilailleen käyttäytymiseen ja työskentelyyn liittyen, heijastuvat osaltaan poissaoloihin. Toistuvat merkinnät läksyunohduksista, häiritsevästä käyttäytymisestä ja myöhästymisistä ennustivat ongelmallisia poissaoloja myöhemmin koulupolulla.

– Poissaolo- ja palautemerkintöjen kirjaustapoja tulisi yhtenäistää, ja niiden antamisen hyödyllisyyttä tulisi arvioida oppilaan näkökulmasta. Oppilaalle tulisi tarjota merkintöjen sijaan tukea oppimiseen ja oman toiminnan ohjaamiseen, yliopistonlehtori Sanna Oinas Helsingin yliopistosta kuvaa.

Opettajan lämmin, välittävä ja aktiivinen suhtautuminen koulusta poissaolevaan ja kouluun poissalojen jälkeen palaavaan oppilaaseen voi puolestaan vähentää poissaoloja.

Vahva sekä opettajilta että vanhemmilta saatu tunnetuki suojasi psyykkiseltä pahoinvoinnilta ja koulutuksen keskeyttämiseltä sekä lisäsi todennäköisyyttä, että nuori valmistui toiselta asteelta tavoitteellisessa ajassa.

Poissaolojen kirjaamisen tavalla on merkitystä myös seurausten tarkastelun kannalta.

– Kun tiedetään, että poissaolot ovat riski sekä oppimiselle että hyvinvoinnille, tulisi opetuksenjärjestäjien kirjata ja seurata poissaoloja systemaattisesti, jotta niihin voidaan puuttua. Lasten ja nuorten poissaoloihin keskittyvä tutkimus olisi syytä toistaa uuden lain ja tukijärjestelmän astuttua voimaan. Näin voidaan varmistaa, että poissaolot ja niihin puuttuminen ovat tulleet siinä riittävästi huomioiduiksi, Hotulainen ja Vasalampi summaavat.

Tutkimus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta (2022–24), jonka tavoitteena oli tarkastella perusopetuksen poissaoloja ja niihin annetun tuen vaikutusta koulunkäyntiin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)