EU:n ekosuunnittelua koskeva asetus hyväksyttiin ministerineuvostossa toukokuussa. Se tuli voimaan kaikissa jäsenmaissa 18. heinäkuuta. Asetuksen tavoitteena on varmistaa kestävien tuotteiden vapaa liikkuvuus EU:ssa. Samalla parannetaan tuotteiden ympäristökestävyyttä niin, että EU:ssa myytävien tuotteiden koko elinkaaren ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman pienet.

Asetuksen soveltamisen alkaminen kytkeytyy pitkälti komission delegoituihin säädöksiin. Uusi asetus korvaa vaiheittain vuonna 2009 annetun ekosuunnitteludirektiivin. Siihen perustuva lainsäädäntö pysyy osin voimassa vielä jonkin aikaa asetuksen rinnalla. Isot muutokset tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Suomessa asetuksen täytäntöönpano etenee työ- ja elinkeinoministeriön johdolla.

Ekologisella suunnittelulla tarkoitetaan sitä, että ympäristönäkökulma otetaan huomioon jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa. Tähän asti ekosuunnittelu on koskenut EU:n alueella energiaan liittyviä tuotteita, kuten lämmityslaitteita, jääkaappeja, imureita ja tietokoneita. Uudistuksen myötä sääntelypuite laajennetaan koskemaan lähes kaikkia EU:n markkinoilla myytäviä tuotteita. Asetus koskee myös verkkomyyntiä.

Sääntelyn piiristä on kuitenkin rajattu pois elintarvikkeet, rehu, ihmisten ja eläinten lääkkeet, elävät kasvit, eläimet ja mikro-organismit, ihmisestä peräisin olevat tuotteet, kasveista ja eläimistä peräisin olevat, niiden tulevaan lisääntymiseen liittyvät tuotteet sekä ajoneuvojen tuotevaatimukset. Näitä koskevista tuotevaatimuksista säädetään muualla EU:n lainsäädännössä.

Ekosuunnitteluasetus toimii vastaavalla tavalla puitesääntelynä kuin voimassa oleva direktiivi, ja sen nojalla annetaan erilaisia tuoteryhmiä tai tuotejoukkoja koskevia delegoituja säädöksiä tarkemmista vaatimuksista. Lähivuosina valmistellaan paljon uusia ekosuunnitteluvaatimuksia. Valmistelua tehdään komission johdolla. Komissiota tukee jatkossakin ekosuunnittelufoorumi, jossa sidosryhmät voivat osallistua valmisteluun.

Ekosuunnittelu on erityisen tärkeää sellaisissa tuoteryhmissä, joilla on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi rautaa, terästä tai alumiinia sisältävät tuotteet, tekstiilit, huonekalut, renkaat sekä pesuaineet, maalit ja muut kemikaalit.

Tuotteiden markkinoille saattamiselle ja käyttöönotolle asetetaan vaatimuksia koskien esimerkiksi niiden kestävyyttä, korjattavuutta, energiatehokkuutta ja kierrätystä. Sääntelyn avulla puututaan myös tuotteiden vanhenemiseen. Tällä pyritään siihen, etteivät tuotteet jäisi käyttökelvottomiksi suunniteltujen ominaisuuksien tai varaosien tai ohjelmistopäivitysten puuttumisen vuoksi.

Asetuksen suurimmat muutokset vanhaan direktiiviin verrattuna ovat huomattavasti laajempi soveltamisala, komission nykyistä merkittävämpi rooli antaa delegoituja säädöksiä (komission asetus), aiempaa perusteellisempi kiertotalousasioiden huomiointi, tuotteille annettava digitaalinen tuotepassi, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittaminen ja ilmoitettujen laitosten vaatimukset sekä myymättömiä kuluttajatuotteita koskeva hävityskielto ja tietojenantovaatimukset.

Tuoteryhmäkohtaisten vaatimusten valmistelua ohjaa komission työsuunnitelma. Ensimmäinen delegoitu säädös voi tulla voimaan aikaisintaan heinäkuussa 2025, eli vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Delegoidun säädöksen soveltaminen saa alkaa aikaisintaan 18 kuukautta sen voimaantulosta tietyin poikkeuksin. Mikro-, pien- ja keskisuurten yritysten asema on pyritty ottamaan huomioon esimerkiksi asetuksen soveltamisen siirtymäaikojen ja soveltamispoikkeusten muodossa.

Asetuksen myötä kuluttajien on aiempaa helpompaa saada tietoa erilaisten tuotteiden elinkaaren aikaisesta ympäristökuormituksesta. Kuluttajien päätöksenteon tukena toimii tuotteisiin liitettävä digitaalinen tuotepassi. Verkkoalustalla toimivan tuotepassin avulla voi vertailla tuotteiden tietoja. Tuotepassi helpottaa myös viranomaisvalvontaa.

Ekosuunnitteluasetus auttaa ehkäisemään myymättä jääneiden kuluttajatuotteiden hävittämistä. Alkuvaiheessa nämä vaatimukset koskevat asetuksen liitteen VII mukaisesti vaatteiden, vaatetustarvikkeiden ja jalkineiden tuoteryhmiä. Myymättä jääneiden vaatteiden, vaatetustarvikkeiden ja kenkien tuhoaminen kielletään 19.7.2026 alkaen, eli kaksi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen.

Yritysten on vastedes vuosittain raportoitava myynnistä poistettujen, myymättä jääneiden kuluttajatuotteiden tiedoista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi poistojen määrän ja perusteiden sekä hävittämisen ehkäisyyn pyrkivien toimenpiteiden ilmoittamista.

Hävityskielto ja vaatimus tietojen ilmoittamisesta koskevat alkuvaiheessa suuria yrityksiä. Säännösten soveltamista laajennetaan koskemaan keskisuuria yrityksiä 19.7.2030 alkaen. Mikroyritykset ja pienet yritykset jäävät lähtökohtaisesti soveltamisen ulkopuolelle. Komissio voi tarvittaessa säätää säännösten soveltumisesta myös mikroyrityksiin ja pieniin yrityksiin.

Hävityskiellon avulla vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja puututaan arvokkaiden resurssien tuhlaamiseen, joka on merkittävä ympäristöongelma. Tuoteryhmälistaan voidaan lisätä myöhemmin myös muita tuoteryhmiä tai tuotteita.

EU:n markkinavalvonta-asetusta sovelletaan jatkossa myös ekosuunnitteluasetuksen noudattamisen valvontaan. Markkinavalvonta-asetuksen tavoitteena on vähentää vaatimustenvastaisten tuotteiden määrää sisämarkkinoilla, tehostaa markkinavalvontaa ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. Tavoitteena on myös tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luominen kaikille talouden toimijoille. Markkinavalvontaviranomaisella ja tulliviranomaisella on tärkeä rooli ekosuunnitteluasetuksen toimeenpanossa ja ekosuunnitteluvaatimusten noudattamisen varmistamisessa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)