Hämeen Härkätien varrella Turun yliopistosäätiöltä vuokratulla tontilla Liedon Vanhalinnassa alkoi viime vuonna maan muokkaus valkosipulin malli- ja koeviljelmää varten. Alueen vuokranneen Torsten Sandbergin tavoitteena on vakiinnuttaa monimuotoinen ja orgaaninen valkosipulin viljely Suomessa, lisätäkin sitä merkittävästi. Salpausselän eteläpuolisesta alueesta voisi hänen mukaansa hyvin kehittyä eurooppalaisittain merkittävän valkosipulin viljelyaitta. Visioissa siintää myöhemmin muidenkin hyötykasvien malliviljely muinaisten pappiloiden tapaan.

– Tässä on 16–18 aaria maata ja siitä on käytössä vasta pieni alue, jossa on kasvatuksessa 700 kynttä 20 eri lajikkeesta. Neljän vuoden kuluessa koko alue on käytössä oikeaoppisesti muokattuna ja orgaanisesti viljellen eli lihasvoimin ja biomassaa kierrättäen. Maan muokkaus ja kompostointi ovat eniten aikaa vievä ja tärkeä perusasia, jonka varassa on viljelyn monien eri työvaiheiden onnistuminen. Kasvatus on hidasta ja verkkaista, kokonaan käsityötä, jossa ei niin sanottua kriittisintä vaihetta kannata miettiä, kasvatus on sitä alusta loppuun, Sandberg ottaa huumorin avuksi haluten torjua turhaa optimismia.

– Elinkeino tämä ei ole, ei kannata haaveilla rikastuvansa, vaan ottaa viljely harrastuksena ja elämäntapana. Jos on yksikin hyvä viljelijäkaveri se antaa harrastukselle väljyyttä ja samalla saadaan paljon aikaiseksi,

Sandberg opastaa ja esittelee oman viljelykaverinsa Mikko Salosen.

Keskinäinen työnjako on toiminut niin, että Sandberg vastaa lajituntemuksesta ja Salonen maaperästä, jonka analysoinnissa hän käyttää apuna myös maaperämikroskooppia. Raaka työ tehdään yhdessä.

Kesäkuun loppupuolella Sandberg ja Salonen puuhaavat koeviljelypellolla perkaamassa maata, kastelemassa ja katkomassa kukkavarsia eli kulinaristista herkkua, skeippejä kesäiltojen grillaukseen.

– Skeippien leikkaus on välisadonkorjuuta ja kun kiehkuralla oleva kukkavarsi on suoristunut, sadonkorjuuseen on aikaa noin kahdeksan vuorokautta, Sandberg opastaa.

Sandbergilla on Liedon Vanhalinnan pienimuotoisen koeviljelyn eli De Re Allii Sativi -koeviljelmän ohella kotiviljelmä farmipihalla Marttilassa, jossa on laaja valkosipulin lajikevalikoima, niin sanottu lajikekirjasto. Marttilan ja Vanhalinnan viljelmät muodostavat yhteisen viljelyprojektin. Sandberg on aktiivinen myös Facebookissa ja Youtubessa, jossa on jo 30 valkosipuliaiheisia videota. Härkätien kynsilaukka -yhdistyksellä on neljästi vuodessa ilmestyvä kansainvälisellä ISSN-tunnuksella varustettu lehti.

Lajikekirjasto on oleellinen asia kasvatuksessa. On tiedettävä mitä lajia kasvattaa, millainen se on viljelyominaisuuksiltaan, mikä on kasvutapa, ulkonäkö, maku ja satoisuus. Lajien säilyminen puhtaina on tärkeää.

Yhdysvaltalainen orgaaninen viljelijä Ron L. Engeland päätyi luokitukseen jossa oli kymmenkunta eri kasvuryhmää. 1990-luvun jälkeen ei ole ollut merkittävää tutkimusta, jos ei sitten Sandberg päädy itse julkaisemaan vuosikymmenen mittaan syntyneitä uusia havaintojaan.

– Olen saanut kutsun Alankomaihin erään suuren puutarhaliikkeen vieraaksi. Tuon sieltä uusia lajikkeita kotiutukseen. Kotiutusprosessi kestää muutaman vuoden. Vien mennessäni kahdeksan uutta jalostamaani lajiketta ja Suomessa hyvin kasvavaa lajiketta, joiden kantoja ei Euroopassa kasvateta, Sandberg iloitsee.

Sandbergin mielestä yleinen eurooppalainen ongelma on lajikkeiden sekoittuminen toisiinsa. Pääkasvutyyppien erottaminen toisistaan vaatii pitkällistä syventymistä ja Sandbergin tietotaitoa saatetaan pian tarvita kansainvälisestikin, koska hänellä on Euroopan suurin geenipankkien ulkopuolinen lajikevalikoima.

Härkätien kynsilaukka – De Re Allii Sativi ry:n nettisivuilla on perusteellinen opas viljelyn aloittamiseen sanastoineen ja termeineen, lajitietoutta ja kasvuryhmiä niin peruskasvattajille kuin hifistelijöille. Tietoa on siis saatavilla, jos valkosipulin viljely vaikka kotipihassa kiinnostaa. Salonen kertookin omistaneensa omakotitalonsa pihan kokonaan ruoan kasvattamiselle ja Sandbergin kautta saaduille 20 eri valkosipulilajikkeelle. Harrastus on vienyt mukanaan.

– Seuraavaksi raapit eli sipulit ylös heinä–elokuussa kunkin lajin oman aikataulun mukaan. Kasvit kertovat itse koska on oikea aika korjata sato ja alkaa hellävarainen kuivattaminen, koeviljelytilan puuhamiehet suunnittelevat kesän kulkua.

Merja Marjamäki