Eläketurvakeskus julkaisi Työnteko vanhuuseläkkeellä -tutkimuksen 16. marraskuuta. Tutkimuksessa tarkasteltiin vastikään palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työssäkäyntiä ja kiinnostusta työskennellä eläkkeen rinnalla. Tutkimus perustui Eläketurvakeskuksen vuonna 2022 tekemään Työstä eläkkeelle -kyselytutkimukseen. Kyselyyn vastasi 3 378 vuosina 2019–21 palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtynyttä.

Kyselyn tulosten mukaan palkkatyöstä vanhuuseläkkeelle siirtyneistä kolmasosa työskenteli tai oli työskennellyt eläkkeellä kyselyn toteutushetkeen mennessä. Kiinnostusta työskentelyyn löytyisi vielä laajemmin: vajaa viidennes vastaajista ei ollut työskennellyt, mutta olisi halunnut työskennellä. Puolet eläkkeelle siirtyneistä kertoi, ettei ollut työskennellyt eläkkeen rinnalla, eikä heillä ollut myöskään halua työntekoon.

Tulosten mukaan työnteko eläkkeellä oli yleisempää työkykynsä hyväksi kokevilla, yksityiseltä sektorilta eläkkeelle jääneillä, eläkettä edeltävästä työstään pitäneillä sekä heillä, jotka kokivat, että heidän työpaikallaan oli arvostettu ikääntyneiden työntekijöiden osaamista.

Näyttää siltä, että hyvän työkyvyn lisäksi positiivinen kokemus työstä ja työnantajien arvostus kannustavat jatkamaan työntekoa myös eläkkeellä.

Eläkkeellä työskentelevistä lähes puolet ilmoitti työskentelevänsä erilaisissa asiantuntija-ammateissa. Usein mainittuja ammatteja olivat: opettaja, lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja lähihoitaja.

Suurin osa eläkkeellä työtä tehneistä ilmoitti työskennelleensä epäsäännöllisesti tai satunnaisesti. Vain pieni osa niistä eläkeläisistä, jotka olivat kiinnostuneita työskentelemään eläkkeen ohella, olisi halunnut työskennellä säännöllisesti kokoaikatyössä.

Työnteon vapaus ja epäsäännöllisyys näkyi myös monissa avovastauksissa. Moni vastaaja piti tärkeänä sitä, että eläkkeellä sai itse valita, miten paljon työskentelee ja milloin. Vapaa-ajan merkitys nähtiin myös tärkeänä.

Yleisin taloudellinen motiivi eläkkeen ohessa työskentelylle oli halu hankkia jotain ylimääräistä. Kaksi kolmasosaa eläkkeellä työskennelleistä sekä niistä, jotka eivät työskennelleet, mutta olisivat halunneet, kertoivat tämän syyksi. Seuraavaksi yleisin työnteon taloudellinen motiivi oli se, että työskentelystä kertyy lisää eläkettä.

Joillakin työntekoon näyttäisi olevan myös selkeä taloudellinen tarve, sillä reilu kolmannes koki, että he työskentelivät tai olisivat halunneet työskennellä siksi, koska heillä on vaikeuksia tulla taloudellisesti toimeen.

Työurien pidentäminen ja osaavan työvoiman riittävyys ovat tärkeitä yhteiskunnallisia haasteita. Vaikka työnteko eläkkeen ohessa on usein epäsäännöllistä, satunnaista ja usein lyhytaikaista, niin se pidentää työuria ja voi helpottaa työvoimapulasta kärsiviä aloja löytämään työntekijöitä. Sillä on myös monia muita hyötyjä sekä yhteiskunnalle että yksilölle itselleen.

Yksilön näkökulmasta työssäkäynti eläkkeellä mahdollistaa pehmeän laskun työmarkkinoilta poistumisessa. Työssäkäynnin voi nähdä tuovan myös etuja, kuten merkitsevyyden tunnetta, mielekästä tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä työtovereiden ja/tai asiakkaiden kanssa.

Olisikin tärkeää vaikuttaa työnantajien asenteisiin, jotta työtä haluavat eläkeläiset nähtäisiin entistä useammin mahdollisena työvoimapotentiaalina. Tärkeää olisi myös tuoda enenevässä määrin tietoa eläkkeellä työskentelyn hyödyistä, kuten eläkkeen karttumisesta aina vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan saakka tai työn tuomista taloudellisista sekä psykososiaalisista hyödyistä.

Simo Paassilta, Eläkkeensaajien Keskusliiton puheenjohtaja, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUN hallituksen jäsen