Kun syöpälääke lenalidomidin patenttisuoja päättyi ja se siirtyi viitehintajärjestelmään, sen kustannukset laskivat 30 miljoonaa euroa. Monen muunkin kalliin syöpälääkkeen patenttisuoja on raukeamassa ja hintakilpailu voisi tuoda merkittäviä säästöjä, arvioivat Kelan lääketutkijat.

Syöpälääkkeistä maksetaan Suomessa satoja miljoonia euroja lääkekorvauksia vuodessa. Yksi korvausmenoiltaan kalleimmista syöpälääkkeistä on viime vuosina ollut lenalidomidi, josta maksettiin vajaa 43 miljoonaa euroa korvauksia vuonna 2021.

Lenalidomidin patenttisuoja päättyi viime huhtikuussa ja se siirtyi lääkkeiden viitehintajärjestelmään. Lenalidomidista maksettiin viime vuonna enää reilu 12 miljoonaa euroa lääkekorvauksia, vaikka sitä käytti entistä useampi henkilö.

– Hintakilpailu säästi siis viime vuonna yhdeksässä kuukaudessa yli 30 miljoonaa euroa jo tämän yhden syöpälääkkeen korvauksissa, sanoo Kelan erikoistutkija Terhi Kurko.

Kun lenalidomidi siirtyi lääkkeiden viitehintajärjestelmään, alkuperäisvalmiste Revlimid maksoi 5 743 euroa (25 mg, 21 kapselia). Muut lääkeyhtiöt ovat patenttisuojan päättymisestä lähtien voineet kilpailla alkuperäisen valmisteen kanssa, ja lääkekorvauksia on maksettu korkeintaan viitehinnan verran. Lenalidomidin viitehinta saman kokoiselle pakkaukselle on nyt 89 euroa.

Alkuperäisvalmiste Revlimid ei ole toistaiseksi lähtenyt mukaan hintakilpailuun ja siksi sen korvattavuus lakkasi vuoden 2023 alussa.

Monen muunkin kalliin syöpälääkkeen patenttisuoja on päättymässä tai juuri päättynyt.

Esimerkiksi eturauhassyövän hoitoon käytetyn abirateroni on siirtynyt viitehintajärjestelmään lokakuussa. Siitä maksettiin korvauksia yli 17 miljoonaa euroa vuonna 2021 ja tutkijat arvioivat sen säästöpotentiaaliksi jopa 16 miljoonaa euroa vuodessa.

Muita lääkevalmisteita näyttäisi tulevan perässä. Merkittäviä korvaussummia maksetaan muun muassa eturauhassyöpälääke entsalutamidista, verisyöpälääkkeistä ibrutinibistä ja pomalidomidista sekä munuais- ja kilpirauhassyöpälääke kabotsantinibista. Kaikki nämä lääkkeet ovat olleet Euroopassa myynnissä kohta yli kymmenen vuotta, mikä enteilee niiden patenttisuojan päättymistä lähivuosina.

– Yhteensä näiden lääkkeiden säästöpotentiaali on useita kymmeniä miljoonia euroja, jos hintakilpailu toimii samalla tavalla kuin lenalidomidilla ja abirateronilla. On tärkeää, että lääkehoitojen kustannukset säilyvät kohtuullisina, jotta potilaat saavat tarvitsemansa hoidon jatkossakin, sanoo Kurko.

Monet kalliit lääkkeet ovat tällä hetkellä ehdollisesti korvattavia ja niistä maksetaan niin sanottuja palautusmaksuja, mikä voi vaikuttaa tulevaan säästöpotentiaaliin. Palautusmaksujen tarkoitus on hillitä uusien lääkkeiden hoidolliseen arvoon, kustannuksiin tai kustannusvaikuttavuuteen liittyvää epävarmuutta.

Lääkeyritykset voivat myös pyrkiä välttämään hintakilpailua viitehintajärjestelmässä. Yritykset voivat esimerkiksi hakea jatkoa lääkkeidensä patenttisuojalle tai pyrkiä ennen patenttisuojan umpeutumista siirtämään potilaita käyttämään saman yrityksen uudempaa lääkettä.

Lääkekorvauskustannukset eivät toki ole ainoa merkityksellinen näkökulma, vaan yhteiskunnassa pitää kiinnittää huomiota myös eri hoitojen kokonaishyötyihin ja vaikuttavuuteen.

– Kallis lääke voi esimerkiksi vähentää kustannuksia muualla, kuten sairaalahoitojaksoissa. Yhteiskunnan näkökulmasta kustannusten kohtuullisuuden lisäksi tärkeää on turvata lääkkeiden saatavuus jatkossakin, sanoo Kurko.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)