Idyllisellä 1700-luvun pihapiirillä sijaitseva Cafe Qwensel tarjoilee itse tehtyjä herkkuja entisajan tyyliin. Qwensel on vanha säätyläistalo, alkuperäisillä paikoillaan olevat asuin- ja talousrakennukset antavat kuvan ylhäisestä turkulaiskodista omavaraistalouden päiviltä. Se on aikakauden parhaiten säilyneitä säätyläiskoteja Pohjoismaissa. Talo sijaitsee Aurajoen länsirannalla, jota kutsuttiin ennen Herrainkulmaksi, Pietari Brahe kaavoitti alueen hovioikeuden virkamiehille, läänin johtohenkilöille ja aatelisille. Menneiden vuosisatojen porvariselämään voi nyt sukeltaa nauttimalla kello viiden teetä nukkekotimaisesta kattauksesta. Teetä hörpitään kukkakuvioiduista posliinikupeista ja herkut ovat tarjolla kolmekerroksisella kakkutarjottimella.

Cafe Qwenselissä vuodesta 2011 toiminut yrittäjä, restonomi ja ammatinopettaja Kaisa Takala halusi ideoida Qwenseliin jotain erityistä. Kahvilan toiminnan ohjenuorana on alusta asti ollut 1700-luku, laadukas asiakaspalvelu sekä käsintehdyt tuotteet, ja kello viiden teetä on tarjoiltu Qwenselin talossa nyt kolme vuotta. Kello viiden tee eli iltapäivätee on brittiläinen klassikko, johon nimensä mukaisesti kuuluu teetä sekä pieniä suolaisia ja makeita syötäviä.

– Täällä Qwenselin talossa on kuitenkin elelty menneinä vuosisatoina porvariselämää, joten minusta kello viiden tee sopi tänne mainiosti, Takala kertoo.

Afternoon Tea Classic kootaan päivän leivonnaisista. Kahdelle tehtyihin kattauksiin kuuluu kolme suolaista ja kolme makeaa herkkua, tarjoiluun sisältyy myös laadukas haudutettu tee, Qwenselin oma yrttihauduke tai pannukahvi. Skonssit kermavaahdon ja hillon kera, sitruuna-marenkileivokset ja suklaakakku. Savuporopiirasta, tomaatti-feta-pesto-quichet ja Port Salut -juustoa keksien ja hedelmien kera. Kello viiden teetä saa myös vegaanisena ja gluteenittomana versiona.

– Asiakkaat kuvailevat kokemusta kuin nukkekodissa syömiseksi. Talon tunnelma on tietysti täysin omanlaisensa, ja koristeelliset posliiniastiat, sekä kauniit leivoksetkin ovat silmänruokaa.

Jos kuvittelisi talon hengen ja ajan mukaisesti olevansa turkulaista porvaristoa teehetkellä, tunnelma olisi varmasti hilpeä.

– Luultavasti paikalla olisi ollut pääasiassa miespuolisia teen tai kahvin juojia, pukeutuneena pellavapaitaan, liiviin, takkiin ja polvihousuihin. Päässä olisi voinut olla puuteroitu peruukki ja kolmikolkkalakki. Jos herkuttelijat olisivat olleet naisia, olisi heillä varmasti ollut päällä pitkät hameet, esiliina, röijy, kolmiohuivi ja päässä koppamyssy. Voisin kuvitella tunnelman olevan hilpeä, varmasti puhuttiin politiikasta ja juoruiltiin kaupungin tapahtumista, Takala kuvailee.

Cafe Qwenselin ovien sisällä tosiaan avautuu ihan oma pieni maailmansa, eikä kahvilaa turhaan kutsutakaan Turun salaisimmaksi paikaksi.

Henriikka Fingerborg